Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Miesten tilanteesta (jos ketään kiinnostaa)

Jälleen kerran on kohistu naisten asemasta niin työmarkkinoilla kuin kuin niiden ulkopuolellakin. Tulevia vaalejakin maalaillaan nuoren ja kliseissä uivan feministin toimesta vaaleiksi joissa "unohdetut" naisäänestäjät ovat ratkaiseva tekijä. Sillä ei niin väliä että jo 2007 vaalit käytiin naisvaltaisille aloille suunnatun tasa-arvo-TUPOn ympärillä kokoomuksen johdolla, joka vielä lopulta toteutuikin ja hoitajien palkkoja korotettiin. Myöskään sillä ei ole väliä että naiset äänestävät miehiä useammin kaikissa vaaleissa. Eikä sillä että naisia on naisäänestäjien enemmistöstä huolimatta eduskunnasta 85 ja miehiä 115 edustajaa. Listaa voi jatkaa.

Viimeksi naiset pääsivät populismin hampaisiin kun perussuomalainen poliisi vaati yksinhuoltajille samanlaista suojelua kuin ministereille. Hänelle ei poliisina tai tilanteen viimassa valjennut että yksinhuoltajan uhkaaja on yleensä tiedossa ja voidaan tiukan paikan tullen valvoa häntä, poliitikkoa uhkaavalle taas on tarkoituksenmukaista pitää aikeensa salassa. Miespoliitikot ovat todennäköisesti uhreja miespuoliselle tekijälle, samoin naispoliitikon todennäköisesti salamurhaa tai ainakin yrittää miespuolinen hyökkääjä. 

Perussuomalaisen populismin tavallista ohuempaa sisältöä ihmetellessä on kuitenkin unohtunut että miehet muodostavat väkivaltarikollisuudessa enemmistön paitsi tekijöinä, myös uhreina. Asian voi tarkistaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisusta jossa miespuolinen tappaa tutun (46 %) sekä tuntemattoman (9 %) kun puhutaan henkirikoksista. Parisuhteissa tapahtuvia naisten kuolemia on n. 18 % tapauksista, joskin nämä ovat herättäneet poliitikkojen, nimenomaan naispoliitikkojen tunnereaktioita enemmän kuin kuolleet miehet. Sitä omituisemmaksi muuttuu tilanne kun katsomme parisuhdeväkivallan jakautumista Suomessa:

"Väkivaltaa tai uhkailua kokeneista miehistä 45 prosenttia oli kokenut väkivaltaa tai uhkailua vain yhdessä tilanteessa. Naisten keskuudessa vastaava osuus oli 39 prosenttia. Kahdesta vuoden aikana tapahtuneesta väkivalta- tai uhkailutilanteesta ilmoitti 27 prosenttia miehistä ja 36 prosenttia naisista. Hieman yli neljäs näitä tekoja kokeneista (miehistä 28 % ja naisista 26 %) kertoi, että tapauksia oli ollut vähintään kolme viimeisen 12 kuukauden aikana."

Presidentti tai kukaan muukaan poliittinen toimija ei ole ottanut julkisesti pohdintaansa miesten ja etenkin nuorten miesten ongelmien syitä, vaikka väkivaltarikollisuuden lisäksi myös lukuisat sosiaaliset ongelmat kohdistuvat miehiin. Asunnottomat vain muutamalla poikkeuksella ovat kaikki miehiä. Enemmistöä miehet edustavat myös kaikissa päihdeongelmissa, samoin kuin siten loogisesti myös päihteiden vaikutuksen alaisena sattuneissa tapaturmissa, liikakäytön aiheuttamissa kuolemissa sekä päihteisiin liittyvässä oheisrikollisuudessa.

Itsemurhista miehet suorittavat kaksi kolmasosaa ja usein suosivat kovin brutaaleja tekotapoja sekä järeähköä välineistöä kuten ampuma-aseita. Ikävä kyllä, tästä syystä miesten itsemurhat harvoin jäävät yrityksiksi tai kukaan ehtii väliin.

Etenkin nuorten miesten taipumus erilaiseen pikaistuksissaan tehtyyn rikollisuuteen (vahingonteko, pahoinpitelyt, jne) on yleismaailmallinen ilmiö, yhteiskunnan kehitystasosta riippumatta. Onko kyseessä sitten jokin biologinen ominaisuus vai onko kysymys siitä että asialle ei ole tiettävästi yhdessäkään sivistysvaltiossa oikeastaan yritetty mitään tehdäkään, jää minullekin vielä arvoitukseksi.

Toinen asia on naisten asema työmarkkinoilla, etenkin johtotehtävissä. Enpä tosin muista kenenkään maininneen, että Suomi on Euroopan kärkimaa tällä saralla.

Naisten asemasta työelämässä ja sijoittumisesta johtotehtäviin on kuitenkin jokainen politiikassa toimiva huolissaan, viimeistään sitä erikseen kysyttäessä. Siksi siitä ollaan huolissaan koska siitä on paitsi helppoa, myös turvallista sekä pitkälti sympaattistakin olla huolissaan. Sen sijaan kukaan ei mainitse että tilanne on yleisesti vertaillen niin hyvä kuin se erimerkiksi EU:n sisällä nyt voi tähän maailmanaikaan olla. Kehityksen suunta on kääntynyt myönteiseksi ja muutosta huonompaan ei näillä näkymin ole luvassa. Tosiasian toteamisella voitaisiin julkisessa keskustelussa edetä toisiin aiheisiin, mutta monille poliitikoille näytää sopivan hyvin että samoihin huolenaiheisiin pidetään samoilla huolestuneilla äänenpainoilla samat huolestumista ilmaisevat puheenvuorot.

Pidän kummallisena ettei yhtäkään poliitikkoa, tutkijaa (muutamaa hajanaista miesasiamiestä lukuunottamatta) tai edes toimittajaa kiinnostaa että yhteiskunnan lähes kaikkien jakolinjojen synkimmät puolet ovat tällä hetkellä kansoitettu miehillä ja esimerkiksi syrjäytyneisyydessä sekä koulupudokkuudessa nuorilla miehillä. Toimittajakunta on naisistunut ja näkökulmat yhä avoimemmin niin vasemmistolaisia kuin feministisiäkin. Jos haluaa edetä, täytyy keskittyä siihen mitä toimitukset haluavat, ei siihen mistä löytyisi todellisia yhteiskunnallisia epäkohtia.

Syrjäytyneet, syrjäytymässä olevat, pienituloiset miehet ovat se ryhmä josta ei välitä yksikään puolue. Naisille on ymmärrystä ja kaikenlaisia erikoisohjelmia, heidän suosiostaan kilpaillaan koska he ovat huonossa tilanteessa poikkeuksetta avuttomia uhreja, mies taas vain kohtaa valintojensa seuraukset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jukka Mäkinen

mutku, mutku,... "Naisen euro on 80 senttiä, bäääääää !"

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Aavistuksen kirjoittajan jutusta ohi, mutta kun rikollisuutta sivutaan ja paljon naisiin kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta puhutaan, niin mainittakoon tässä myös toinen näkökulma.

"Otsikolla Miestä ei voi raiskata" Defense News / Early Bird Brief kirjoittaa miehiin kohdistuvasta raiskauksista:

Raiskaukset USA:n armeijassa ovat hälyttävän yleisiä ja yli puolet uhreista ovat miehiä. Pentagonin mukaan keskimäärin joka ikinen päivä 38 miestä joutuu seksuaalisen raiskauksen kohteeksi. On tarinoita, joita ei juuri koskaan kerro sen paremmin raiskauksen kohteet saati sitten vapaina kulkevat syylliset. Myöskään armeija eikä kongressi eivät ole tehneet kaikkea mitä olisivat voineet tehdä tällaisen rikollisuuden kitkemiseksi.

Toimituksen poiminnat