Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Kuntatyöntekijöiden määrä päättäjinä sopiva, työnantajia liian vähän edustettuna

Julkisen sektorin työntekijän valitseminen päättämään kunnan tai valtion asioista ts. omista asioistaan ei ole lainkaan moraalitonta. Asiaa voi verrata vaikkapa luottamusmiestoimintaan, jota pidetään työntekijän tärkeimpänä oikeutena. Luottamusmieheksi ei pitäisikään olla pelkoa tai kynnystä ryhtyä jos halua sellaiseksi on ja asema työsopimuksen osalta on jopa vahvempi kuin valitsijoilla, joiden asioita luottamusmies on valittu ajamaan.

On jopa puhuttu että työntekijöillä olisi hyvä olla oma edustuksensa yrityksen hallituksessa tai ainakin johtoryhmässä, toistaiseksi ainoastaan valtion omistamissa yhtiöissä. Mielestäni vastaavalla tavalla joko työnantajan tulisi olla edustettuna ay-liikkeessä tai sitten ainakin maksujen olla markkinaehtoisia ja verrattavissa minkä tahansa kerhon jäsenyyteen, joista ainoastaan ay- ja työnantajajärjestöjen maksut ovat verovähennyskelpoisia. Vaikkapa puoluejäsenyyden maksuja ei saa vähentää, vaikka kovasti puhutaankin että yhteiskunnallista aktiivisuutta pitäisi jollain konstilla lisätä. Tunnuksettomia lässydemokratiavirityksiä yritetään, mutta siinä yritetään tehdä politiikkaa ilman väriä eli politiikkaa ilman politiikkaa. Vastoin yleistä luuloa, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ole yksilölaji. Puolueet olisivat tähän paras kouluttaja, kuten ay-liike esittäytyy parhaana asiantuntijana työntekijän tarvitsemille oikeuksille ja työnantajajärjestöt taas työnantajien tarpeille.

Yrittäjäjärjestöjen tulisi maan talouden selkärankaa edustavina saada automaattisesti paikat ohjausryhmistä ainakin valtiovarainministeriössä, työ- ja elinkeinoministeriössä, maa- ja metsätalousministeriössä, liikenne- ja viestintäministeriössä sekä kulttuuriministeriössä (tapahtumat ja niiden maine maailmalla kuuluvat tähän, niin siksi).

Työntekijäjärjestöt voisivat saada edustuksen ohjausryhmiin kuntaministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä, opetusministeriössä (opetus-ja kulttuuriministeriö siis jaettuna) ja ympäristöministeriössä. Teollisuuden edut tulisivat parhaiten huomioiduksi kun politiikkaa linjaisi ympäristöministeriössä SAK sen sijaan että salkkua joudutaan odottelemaan vihreiden dumppaamaksi ennen kuin päästään tekemään mitään järkevää vaikka konsensus oli laaja aina kokoomuksesta ja keskustasta lähtien, samoin demarivetoinen ja perussuomalaisilla täyttyvä SAK on teollisuusjaostoineen turpeen käytön lisäämisestä täsmälleen samaa mieltä. Kuitenkin ammattiliittoihin ja erilaisiin etujärjestöihin on helpompi kuulua kuin puolueisiin, ne ovat kapealla kärjellään helpommin itselle perusteltavia kuin aatteellisesti laajat, politiikaltaan tempoilevat ja julkisuutensa puolesta ajoittain hyvin ongelmallisiksi koetut puolueet.  

Olisi hienoa että saisimme ammatillisen järjestäytymisen edustuksen myötä monta erilaista väylää vaikuttaa politiikkaan sekä korostaisimme puolueiden roolia aatteellisen politiikan teon välineenä, sen sijaan että niitä nykyään pidetään vain eturyhmien jalostuneempana muotona.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat