Punkkeri Mitä edestään löytää, ei ole välttämättä jättänyt mihinkään

Kokoomuksen kannatuksesta ja arvioista

Kokoomus näyttää Talouselämän teettämän laajan tutkimuksen valossa suoriutuvan sittenkin kuivin jaloin kenties vaikeimmasta hallitustaipaleestaan koko puolueen historiassa. Luvassa olisi puolueelle vain kahden paikan menetys, mikä olisi kaukana siitä totaalisesta romahduksesta jota puolueelle ovat etenkin perussuomalaisten kannattajat ja tässä palvelussa jopa heidän kansanedustajansa olleet innokkaasti povaamassa.

Saman tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannatus vähenisi saman kaksi paikkaa minkä kokoomuksellakin, joten Jytkyn toinen tuleminen jäisi näkemättä taas näissäkin vaaleissa. Perussuomalaiset voivat halutessaan analysoida kannatuksensa potentiaalia sekä heilahtelun mahdollisia syitä tätä tarkemmmin, tämä kirjoitus käsittelee vain kokoomuksen tilannetta. 

Kesällä 2011 kokoomuksen voitettua eduskuntavaalit Jyrki Katainen sai lopulta kasaan huterasti teippaillun kokonaisuuden jonka kanssa oli vain pakko pärjätä. Pitkällinen odottelu hallitusneuvottelujen tuloksesta, ulosheitot säätytalolta, uudet neuvottelut ja lopulta kokoonpano johon kaikkien paitsi RKP:n kannattajat olivat tyytymättömiä, oli monen mielestä liian hajanainen pohja joka ei voisi mitenkään kestää neljää vuotta. Vielä Kataisen lähtiessä kesällä 2014 korkeimpaan asemaan ja vaativimpiin tehtäviin missä yksikään suomalainen on EU:ssa toiminut, tulkittiin sekin että Katainen olisi taidokkaasti väistänyt kokoomusta seuraavana keväänä odottavan tappion. Kun kaiken kukkuraksi vahvistui Jutta Urpilaisen yllättävä tappio valtiovarainministerin salkkua hallinnoivien demarien puoluekokouksessa ja vanhan liiton seitittyneen ay-jyrän noustua hänen paikalleen, katsottiin loppujenkin toiveiden sortuvan ja puheet ennenaikaisista vaaleista alkoivat saada huomattavaa laajuutta. Samaan aikaan kokoomuksessa olivat käynnissä puheenjohtajavaalit. Asemaa tavoitteli myös Jan Vapaavuori joka ilmoitti varsin suorasukaiseen tyyliinsä heti ensimmäisenä olevansa halukas tehtävään. Stubb ja Risikko panttasivat sen jälkeen vielä hetken ehdokkuuttaan, kunnes lopulta vahvistivat lähtevänsä kisaan.   

Puheenjohtajaksi kannatin Jan Vapaavuorta. Minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuutta antaa suoraa tukea äänelläni koska en ollut äänivaltainen puoluekokousedustaja, enkä siten edes osallistunut puoluekokoukseen. Kun Stubb valittiin olivat tunteeni ailahtelevaiset kun vertailin näitä kahta ehdokasta, vaikkei Vapaavuori päässytkään toiselle kierrokselle. Risikon mahdollisuuksiin ei tainnut uskoa edes Risikko itse, mutta varmaan yllättyi kun olikin lopulta se joka pääsi häviämään Stubbille. Oli selvää että hallituksen osalta kukaan ei pystyisi enää ennen vaaleja tekemään merkittäviä uusia avauksia. Sen sijaan kesällä hieman mietitytti millaistahan politiikkaa on luvassa puolueen linjan suhteen, johon uusi puheenjohtaja uusine esikuntineen taas voi vaikuttaa hyvinkin paljon.

Stubbin puheenjohtajuuden vaikutusten asiantuntijoina ovatkin näkemyksiään esittäneet lähinnä henkilöt jotka eivät ole puolueen kannattajia. Puolueen kannattajien parissa Stubb on selkeästi voittanut luottamuksen ja puolueen jäsenet ovat enemmistöltään hänelle täysin lojaaleja. Alexin uusi tapa tehdä politiikkaa on tiivistä joukkuehenkeä, avoimuutta sekä sanojen ja tekojen suoruutta. Pinnan alla ovat myös huumori ja ammattipoliitikoille epätyypillinen kyky jopa kepeyteen, mutta aina kun niitä on esitelty julkisuudessa on seurauksena etenkin perussuomalaisten närkästyminen siitä että pääministerin oli nähty hymyilevän jossain vaikka on lama. Lehdistön lähdettyä mukaan tuohon loanheittoon, Stubb näkyy ymmärtäneen että suomalaiset haluavat vaikeina aikoina johtajakseen vakavamman henkilön, mutta hän tuskin osaa aavistaakaan että se olisi olemukseltaan kuin Lipponen krapulassa, mutta puhuisi nopeammin ja kiroilisi enemmän. Sellaisia hahmoja tämän kansan on helppo rakastaa.

Stubb johtaa kokoomuksen eduskuntavaaleihin ja kuukausia sitten hän totesi puolueemme Nykypäivä-lehdessä että kampanjassa tullaan näkemään se millainen Suomi olisi jos kokoomus saisi yksin päättää. Idea on erinomainen ja tuo paremmin esiin ideologiamme perusteet erillisten vaalilupausten sijaan. Sitäkin viestiä on ilo olla kuljettamassa ihmisten tietoisuuteen. Paraskin kannatusarvio pohjaa vain vastaajan sen hetken fiilikseen. Poliittisten käänteiden lisäksi on paljon merkitystä myös sillä millaisella otteella kampanjatyötä tehdään. Kahdeksannet vaalit, yhdeksäs vuosi paikallistoimijana sekä armoton kokemus jalkatyöstä ovat opettaneet että kentältä ne ratkaisevat äänet lopulta haetaan. Yksi kerrallaan.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

No ei yksi pääsky kesää tee. Meidän on odotettava lisää mielipidetiedutelujen tuloksia!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eiköhän se varmin tulos tule sitten muutaman kuukauden kuluttua.

Toimituksen poiminnat