Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Amerikan Timo Soini vai Suomen Donald Trump?

Amerikassa on ongelmia. Vasemmiston voitto jatkaisi luutuneita perinteitä kaikkine korruptioineen ja oikeiston voittoa pelätään, koska ehdokkaana on toisinaan melko täräkkää kieltä ja suoraviivaisia ratkaisuja käyttävä liikemies, kirjailija, tv-tähti ja mainoskasvo.

Jos joku ajattelee nyt etteivät Clintonin edustama demokraatit ole vasemmistolainen puolue eurooppalaisessa merkityksessä, niin kummasti täällä oltiin läpyttämässä kämmeniä kipeiksi ja hihkumassa vasemmistolaisuuden voittoa kun Obama ensimmäistä kertaa valittiin. Enteiltiinpä siitä ihan laajempaa nousua Euroopassakin, mikä tosin antaa vielä odottaa itseään. Obaman politiikalle ominaisia järjestelyjä on täällä jo, paljonkin pidemmälle vietyinä, mutta niitä ei ole pidetty erityisesti minkään puolueen tai suuntauksen ansioina. 

Amerikkalaisten vaaliväittelyiden teemat ovat häkellyttävän tuttuja niin meiltä kuin kaikista Länsi-Euroopan valtioista sekä ja Pohjoismaista oikeastaan koko 2000-luvulta:

-Valtion velkaantuminen

-Maahanmuutto

-Rakenteellinen työttömyys tuotannon siirtyessä Aasiaan

-Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestely

Voisimme konsultoida Trumpia, siis tulevaa presidenttiä, näistä teemoista määrittääksemme omaa osaamistamme. Jos hän ei ehkä Sipilän kakkaroille lämpenisikään, niin sieltä voisi tulla tankero-englantia tapailevalle diplomi-insinöörillekin ymmärrettävää puhetta kaikesta mitä täälläkin kannattaisi miettiä.

Olenko sitten samaa mieltä Trumpin kanssa? 

Mitä väliä.

En voi äänestää Yhdysvaltojen vaaleissa, enkä tunne ketään kuka voisi. Sikäli ihan sama kumpi heistä voittaa.  

Mutta miksi Trump sitten väistämättä voittaa? Samasta syystä kuin Soinikin voittaa. Pitkin matkaa sekä älylliseen että humaanin maailmankatsomuksen yläorsille itsensä sovittaneet saisivat nenilleen. Noloimmillaan lopputuloksena on ollut kokonaisen virtuaaliavaruuden verran yli äyräidensä läikkyneitä, järkyttyneitä tunteita. 

Epäkorrektiudella ja siitä järkyttymiselläkin pedataan todellisuudessa jo seuraavaa voittoa, koska psykologinen vipu on osoittanut toimivuutensa ja kannattajat, samoin kuin liikkuvat äänestäjät, kyllästyvät lopulta julkisten arvostelijoiden omahyväisyyteen.

Moni jolle muuten olisi aivan sama, äänestääkin siten kuten hänelle sanotaan vain (ainakin sanojaa itseään) tyhmempien, köyhempien ja vähemmän koulutettujen äänestävän. Vähän paremmaksi ajattelunsa mieltävä kansanosa toistaa tätä taktista virhettään loputtomiin. Tuskin heistä tätäkään lukeva muistaa ensi vaaleissa että ylimielisyyden korkein aste on politiikassa koittanut silloin, kun  oman ehdokkaan hyvät puolet ovat muka niin itsestään selviä, että voi puhua jatkuvasti vastaehdokkaasta ja hänen tavoitteistaan. 

Kuten lavastus korostaa keskinäyttämön tapahtumia, ei yksikään tähti ole tähti ilman yleisön nostetta. Piti se hänestä tai ei. Yleisön spontaanit reaktiot taas ovat paras kampanja mitä voi tehdä, mutta sitä ei voi ostaa tai tilata. Monet toimittajat siirtyvät tiedonvälittäjän roolistaan yleisöksi ja tekevät arvostelunsa kohteelle nostetta sen sijaan että huomio kiinnittyisi siihen mihin pyritään. 

Saska Saarikoski sai Trumpista "omaan arvioonsa" pohjaavassa jutussa perussuomalaisen, mikä onkin yllättävää, sillä Saarikoski ei tunnetusti voi sietää kumpaakaan, ei Trumpia eikä perussuomalaisia. Todellisuus jättäisi Saskan henkilökohtaiset päähänpinttymät naurettavaksi sisäisesti, mutta Hesarin toimitus ei elä todellisuudessa tai edes todellisuudesta. Se on elämää kuplassa ja samaan kuplaan haluaville viestimistä, siitä on Hesari tehty. Jos nämä omassa erinomaisuudessaan kellivät ihmiset eivät väittäisi pokkana tekevänsä maan suurinta uutislehteä, ei heidän kuplansa sisältö kiinnostaisi minuakaan. 

Mielenkiintoinen muutos politiikan voimasuhteissa sekin, ettei Trumpin uskottavuutta hänen vastustajiensa silmissä nosta sekään, että Bushin suvun ehdokas jäi kauas hänen varjoonsa. Luulisi kuitenkin republikaaneja karsastavaa suomalaisyleisöä edes sen hieman lohduttavan. Lisäksi aiemmin vahvimpana haastajana pidetty Ben Carson onkin nykyään Trumpin tiimissä.  

Hillary Clintonin kannattamiselle en ole huomannut edes Hesarin listaavan oikeasti muita syitä kuin: 

  • Ei ole ollut Amerikalla ennen naispresidenttiä
  • Jos hän häviää, Trump voittaa 

Arvojärjestys vaihtelee, mutta noista on kyse.

Tosin eikö ole kiehtovaa että Amerikassa ratkaistaan täsmälleen samoja ongelmia kuin täällä? 

Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Amerikka on syntynyt tavallaan Euroopan ylijäämästä ja on Amerikan mantereella sijaitseva eurooppalainen yhteiskunta. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Fantastisia mielipiteitä. Juuri tällaista jokaiselta kuuliaiselta kokkareelta odotetaan. Kukapa olisikaan Kokoomuksen miellyttävin kandidaatti puheenjohtajaksi? Varmasti tämä Elina Lähteenmäki. Vai onko hän liian vasemmistolainen?

Ei mene Kokoomuksella huonosti ei. Me saamme upean uuden puheenjohtajan kesällä ja siitä lähtee nousumme ohi Kepun.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Uskon vaivatta että yrität parhaasi.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Hyvä Ilkka.

Tuo "toimittajasta on tehty yleisö", nappas.
Näinhän juuri kyseinen lehti on tehny, ja näitä medioita on muitakin joissa toimittajat on asiantuntijoita.
(En viitsi mainita yhden lehden nimeä, sillä porttin vartiat on valppaina).

On muutama lehti joka on pystynyt uutisoimaan uutisiaan ilman mollaamista Perussuomalaisia kohtaan.
Toinen Helsingin Uutiset ja toinen Verkkouutiset,, ne lähinnä kertoo vain ja ainoastaan uutisen, ilman lehden tai toimittajan omaa puolueellisuutta.

Hyvää Pääsiäistä.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Onhan se vähän tylsää kun esim. Uutisvuodon nimellä kulkevassa Jari Tervo Showssa kaikki uutiset liittyvät persuihin ja siihen kuinka Jari on niinq tosi viksu.

Hyvää pääsiäistä!

Toimituksen poiminnat