Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Sortakaa, kunhan hyvitätte

Tunnustan ennakkoluuloisuuteni, että naisasianainen kuulostaa normaalimmalta kuin miesasiamies. Saati feminismin vastinpariksi väännetty maskulismi. Tarvitsevatko miehet sitten puolustajaa? Jotkut, ehdottomasti ja sama pätee myös naisiin, lisäksi myös perinteisestä jaottelusta johonkin muualle itsensä sijoittaviin.

Naisunioni haluaa muistuttaa että nainenkin voi olla vahva kapinallinen, erilaisten miesasialiikkeiden ottaessa kantaa mm. kokonaisen markkina-arvoteorian muodossa, keskeisenä havaintonaan että naiset helpoiten kiinnostuvat vahvoista kapinallisista (vaikka olisi markkina-arvoteoreetikkoakin tarjolla). 

Markkina-arvoteoreetikon arvostukset naisen ulkonäön suhteen harvemmin poikkeavat juurikaan niistä joita erilaiset naisasialiikkeet pitävät ongelman kantavana elementtinä. Kysyttäessä naisten arvostuksia piirtyy kuvaan mies jossa tyypilliselle markkina-arvoteoreetikolle kiteytyy kaikki maailman vääryys. 

Sukupuolen kautta koetut ja kohdistetut loukkaukset ovat samalla tapaa epäreiluja, kuin minkä tahansa henkilökohtaisen ominaisuuden arvostelu. Ihminen kun voi muuttaa vain tapojaan, jonkun verran ajatteluaan, mutta sekin vaikeutuu iän myötä. 

Kun feministi puhuu miehestä, hän tarkoittaa tyypillisesti eri miestä eri keskusteluissa. Palkkatasa-arvosta puhuttaessa on mies lipevä toimitusjohtaja, joka pyörittää firmaa hyväveliverkostonsa kautta ja ahdistelee alaisiaan minkä ehtii. Hallituspaikkoja kiintiöidessä mies on se vuorineuvos joka uhkaa siirtää massinsa pois maasta, mikäli hänen oikeuttaan valita hallitukseen ketä haluaa (=miehiä) aletaan rajoittaa mitenkään. Liikenteessä miesten korkeammat onnettomuusluvut tuovat helposti feministille mieleen laskemattoman määrän keski-ikäisiä, röyhkeitä ja äänekkäitä, ikkunasta vislaavia miesautoilijoita. 

Paljon paremmin ei mene miesasialiikkeelläkään. Erilaiset miehiä sukupuolen perusteella sortavat rakenteet ovat toisille miehisten roolien puuttumisesta johtuvia ilmiöitä, siinä missä toinen koulukunta pitää mm. perinteisesti miehistä asepalvelusta tasa-arvoaan rikkovana ja epäilee ettei naisille perustettaisi vastaavaa, vaikka sota tulisi.  

Vapaapudotuksessa yhteiskunnan synkimpiin lokeroihin kuitenkin on sekä miehiä että naisia, lisäksi myös niitä jotka kokevat nuo vaihtoehdot itselleen liian rajaaviksi. Oma arvioni keskustelun muuttumisesta tilastotiedoilla ja teorioilla käytäväksi kurjuuskilpailuksi kiteytyy siten, että kumpikin osapuoli pitää toista sukupuolensa vuoksi etuoikeutettuna ja omaa viiteryhmäänsä epäreiluuden kohteina. Tästä syystä asunnottomuus vs. parisuhdeväkivalta voi ollakin yllättäen aivan mielekäs vertailu, kaikkine tuloksiin, menetelmään ja julkaisijaan liittyvine epäilyineen. Asunnottomuuden ja parisuhdeväkivallan määrä ja kehitys on näissä keskusteluissa toissijaista.

Kumpikin pyrkii vakuuttamaan yleisen sukupuolestaan johtuvan epäreiluuden olevan paitsi tahallista, myös toisen osapuolen suhtautuvan siihen välinpitämättömästi ja kokee heidän ongelmiaan korostaessaan pyrkivän vähättelemään oman ryhmän viestiä. Niinpä syntyy huutokilpailu, jossa mikään ero yhdessäkään tilastossa ei voi johtua muusta kuin toisen sukupuolen suunnitelmallisesta riistosta ja halusta lyödä lyötyä.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat