*

Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Siinä mun sankarit

Sananvapaus on käsite josta ei haluaisi kuulla enää somessa mainittavan kertaakaan. On jotenkin ironista, että aikoinaan HS:n politiikan toimituksen esimies Aarno Laitinen osallistui Kekkosen mahdollista seuraajaa sekä ympäristön valtapeliä arvioivan teoksen kirjoittamiseen, sillä seurauksella, että hänen uransa politiikan toimituksen esimiehenä päättyi välittömästi. Virallinen selitys oli kilpailevan kustantamon teokseen osallistuminen, mutta sittemmin on jo kehdattu tunnustaa että todellinen paine syntyi Kekkosen terveydentilan arvostelusta. Journalistia siis rangaistiin hänen puhuessaan totta ja rangaistuksenkin uhalla kannustettiin valehtelemaan.

Laitisen pää olisi voinut koristaa Sanomatalon ovenpieltä hieman Kärpästen Herrassa kuvatun sianpään tavoin, julkeana ja syöpäläisiä kuhisten, varoituksena kaltaisilleen. 

Laitisen toimintaa voi pitää suoraselkäisenä ja moraalisesti esikuvallisena, mutta MV-lehden nousu sananvapaustaistelun vakavasti otettavaksi osapuoleksi on osa valitettavampaa yleiseurooppalaista kehitystä. Suomen ongelma on nimenomaan nokkivan pikkuilkeilyn yleisyys ja kuitenkin pöyristyminen, kun omaan sormustimen kokoiseen maailmaan aletaankin lingota herjausta, valhetta, syytöksiä ja nimityksiä jatkuvana tykityksenä. Sitä pidetään syystäkin alhaisena, mutta mille rimalle teistä asettuu valtamedian valehtelu ja kuinka se sivuuttaa kaiken arvostelun, vain koska käsittelee suosiollisesti asemastaan kulloinkin päättäviä poliitikkoja? 

Muillakin mailla tietysti on yleisradioyhtiönsä ja niistä kaikki ovat läpipolitisoituneita, kulloinkin muodikkaita mielipiteitä levittämään pyrkiviä propangandavälineitä. Olisi selvää että tällainen kulttuuri kaapatessaan talouskytköksillään samaan rintamaan myös kaikki kaupalliset mediat, vaatisi uskottavaa vastavoimaa. 

Muualla maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole paljon sen onnekkaampi, mutta siellä myös retoriikka on kautta linjan tasoa jota täällä kuulee vain Kummelin tyyppisissä sketsisarjoissa. Huipentumana sitten amerikkalaisten eli eurooppalaisten jälkeläisten käsitystä suosion huipusta, esimerkkinä vaikkapa Donald Trump joka sanoikin että voisi ampua jonkun kadulle, eikä menettäisi silti yhtäkään ääntä. Valtameri voi olla portti rinnakkaistodellisuuteen, sillä Suomessa edes populistisimmat ja militaristisimpia näkemyksiä edustavat ehdokkaat eivät haluaisi tuollaisia kannattajia. Olipa tiedostava anarkisti tai kriittinen nationalisti. 

 

 

 

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Vaatii ns. munaa heittää Yhdysvaltain mahdolliselle seuraavalle presidentille pokkana:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072921977472_u...

ja sitten ihmetellä seuraavat 50-vuotta, kun kutsua valkoiseen taloon ei koskaan kuulu.

Pieni nöyryys ei koskaan ole pahitteeksi, puhutaan sitten minkä tahansa ilmansuunnan huippupoliitikoista. Nöyristelemään ei kuitenkaan kannata ryhtyä.

Kuitenkin kannattaa aina muistaa se, että minkä taakseen jättää sen edestään (saattaa) löytää.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Muistin juuri miksi olin lopettamassa tänne kirjoittamisen.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

Ja itselle tuli juuri mieleen miksi kummelit ei oikein putoo.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen Vastaus kommenttiin #3

Tuo on sitä osastoa joka näin 20 vuoden jälkeen uudelleen nähdessä nauratti. Sarjan uusinnat Ylellä taas osoittivat että niin se vaan ihmisellä huumorintajukin muuttuu iän myötä, en tiedä parantuuko, mutta muuttuu kyllä.

Toimituksen poiminnat