Sinivalkoinen kupla

Sanni Grahn-Laasonen on jälleen nimi kriitikkojen huulilla. Pauli Vahteralla on ansiokkaita näkemyksiä, joihin on paikoitellen helppo yhtyä ja hän myös selvittää asioita yksityiskohtaisuudella, johon harva päivätyönään politiikkaa kommentoiva yltää. Mielipiteiden voimistuessa asenteiden myötä ja keskustelujen kiertäessä kehää eri näkemyksiä edustavien kesken, tapahtuu helposti urautumista joka näkyy automaattisena aggressiivisuutena, sanoipa viholliseksi katsottu taho mitä tahansa.

Ohessa Pauli Vahteran kirjoitus Facebookista.  

Näin opetusministeri lapsemme aivopesee:

”Voimme kouluissa, kirjastoissa, kulttuurilaitoksissa ja -tapahtumissa, nuorisotoiminnassa ja liikunnassa opettaa lapsille ja nuorille näitä arvoja ja niistä nousevia hyviä, avoimia, osallisuutta lisääviä toimintatapoja. Samalla on myös meidän aikuisten velvollisuus näyttää esimerkkiä: meidän on häädettävä syrjivät ja rasistiset aatteet pois omista takaraivoistamme.”

Haluaisinpa kuulla, miten hän kropeloi minun takaraivoani. Oma maahanmuuttokritiikkini perustuu koettuun elämään, jonka avulla priorisoin näkemykseni. 33-vuotiaan opetusministerin elämänkokemuksella ei kannata tulla esittämään mitään tyhjänpäiväisyyksiä.

http://www.verkkouutiset.me/syrjivat-aatteet-pois…/

Ohessa näytteitä näistä "tyhjänpäiväisyyksistä" joita 33-vuotias on liian kokematon (?) esittämään Vahteralle: 

"Rasismissa on kysymys yksilön kieltämisestä. Sen sijaan, että tunnustettaisiin jokaisen ihmisen olevan oma, arvokas yksittäinen persoonansa, rasistisessa ajattelutavassa toisia leimataan vain heidän syntyperänsä tai taustansa perusteella.

Rasismi johtaa negatiivisuuden kierteeseen. Ennakkoasenteemme ohjaavat ratkaisevasti havaintojamme maailmasta. Huomaamme ennemmin ne seikat, jotka sopivat yhteen aiempien ajatustemme kanssa – ja näin ennakkokäsityksemme vahvistuvat entisestään. Tällaisia kuplia pitäisi aktiivisesti jokaisen yrittää puhkoa."

Tuskin tuosta on kriittisinkään kriitikko miltään suunnalta eri mieltä. Vahtera usein kyselee käytännön toimien perään ja niitäkin on kirjoituksessa kerrottu: 

"Rahoitamme nuorisotoimijoiden koulutusta, jotta jokainen lasten ja nuorten kanssa työtä tekevä tietää, miten rasismia ja vihapuhetta ehkäistään ja miten niihin puututaan. Opetushenkilöstöä koulutetaan käymään hankalia keskusteluja muun muassa vihapuheeseen, rasistiseen käytökseen ja radikalisoitumisen signaaleihin liittyen. Opiskelija- ja nuorisojärjestöt kutsutaan mukaan kehittämään toimenpiteitä auttamaan eri taustoista tulevien nuorten ja opiskelijoiden kohtaamisessa. Uskontokuntien dialogia tuetaan.

Siinä tuli niitäkin. Tosin Vahteran tekstistä ja sitä seurannutta kommentointia kuvaa hyvin opetusministerin kirjoituksessaan mainitsema ilmiö: 

"Ennakkoasenteemme ohjaavat ratkaisevasti havaintojamme maailmasta. Huomaamme ennemmin ne seikat, jotka sopivat yhteen aiempien ajatustemme kanssa – ja näin ennakkokäsityksemme vahvistuvat entisestään. "

Hyvin samankaltaista tulkintaa esiintyy monenkin asian suhteen: maahanmuuttokriittisten nostaessa esiin vaikeita, mutta yhteiskunnallisen keskustelun kannalta välttämättömiä havaintoja, siinä missä rasismia kohdanneiden kertoessa ilmiön todellisuudesta.

Rasismi, samoin kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon, kuin myös asiallisenkin kritiikin esittäjien leimaaminen rasisteiksi, ovat kaikki ilmiöitä jotka vaikuttavat läpäisevän kaikki yhteiskuntakerrokset. Siinä valossa mitä olen itse menettänyt kavereita tiettyjen näkemysteni vuoksi ja mitä olen vielä radikaalimpina kuullut muita, niin työpaikkakiusaamista kuin seurustelusuhteiden purkautumista myöten, voisi jo puhua halkaisemisesta pelkän läpäisemisen ohella. Asioiden arvolataukset pinoutuvat mustavalkoisella akselille, jossa viholliskuvat etenkin ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden tallomisesta kumpuavat molemmin puolin. Tilanteen jännitteiden purkamista vaikeuttaa kun kumpikin osapuoli luulee olevansa ainoana oikeassa. Kyseenalaistaja saa kimppuunsa samanlaisen matalamielisyyksiin taipuvaisen raivopäiden leegion, riippumatta kumman rintaman näkemysten rajallisuuden hän sattuu osoittamaan todeksi. 

Sinivalkoinen kupla on vaikeammin rajautuva kuin punavihreä vastineensa, joskin myös siinä mielipiteet ja arvoina tarjoillut asenteet kiertävät maneerisena retoriikan virtana, tosin koskien vain tiettyjen ulkomaalaisten tekemiä rikoksia ja toisinaan mitä tahansa toimintaa, ihan koulukiusaamisen parhaita perinteitä noudattaen. Maahanmuuttokriitikoita kritisoivien puolella meininki on ihan vastaavaa, koska kyseessä on laumailmiö, jossa muoto säilyy kohteestaan huolimatta. Virheenä maailmankaikkeudessa näyttäytyvien kulttuurien, joko länsimaisen tai islamilaisen lisäksi siis, nämä ryhmät kokevat paitsi halveksuntaa ja ylemmyyttä toisiaan kohtaan vielä niitäkin voimakkaammin. Ehkä juuri tässä on asian varsinainen ydin, sillä maahanmuuttajat osallistuvat näihin keskusteluihin henkilöiden määrällä mitaten vähän jos lainkaan ja samalla tavoin alentavimpia ja ilkeämielisimpiä kommentteja syytää lopulta monella virtuaalialustalla verrattain pieni joukko kaikista valtaväestöön lukeutuvista.

Suomalaisesta ei kukaan ole niin alhainen kammotus maan päällä kuin väärää mieltä oleva toinen suomalainen ja sama kriteeri taitaa päteä kaikkiin kansallisuuksiin oikeamielisyyden sikäläisestä sisällöstä riippumatta. Kulttuurit, sivistysperinnöt, uskonnot, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kummallakin porukalla lähinnä kätevä jatkopiippu jolla pamauttaa toisen jykevimmätkin argumentit alkutekijöihinsä sekä nostaa omat käsityksensä voitokkaasti suurelta yleisöltä odotettavan ihailun loisteeseen.   

Punavihreä kupla on saanut varsin tarkkanäköisesti sitä kuvailevan oman teoksensa, mutta sinivalkoisesta kuplasta ei ole pätevää analyysiä. Voi olla ettei sitä ole jonkun mielestä tämänkään jälkeen, mutta olen ainakin tällä tekstillä yrittänyt avata keskustelua aiheesta. 

ilikka
Kokoomus Kuopio

Syksyllä 2006 liityin kokoomukseen ja keväällä 2023 erosin kokoomuksesta. Tässä blogissa olevat kirjoitukset ovat syntyneet noiden lähes kahden vuosikymmenen välillä.

Toivotan avartavia hetkiä tämän ajatusteni julkiseksi arkistoksi jääneen blogisivun parissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu