Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Teiän äiti imppaa

Suomessa on hallitusti kasvava huumeongelma. Siitä ollaan tietoisia, jopa yksityiskohtaisen tilastoidusti ja sen kasvu entisestään on ilmeistä tulevina vuosina.

Onhan keskiluokka varsinainen narkkarin paratiisi: huumeet tulevat lääkärin määräyksellä, laatu on 100 % taattu ja vieläpä toisinaan hinnasta osan korvaa valtio. Oikeutuksen antaa pitkäaikaissairaus, mieluiten työperäistä mallia oleva tai muuten sellainen joka kertoo ahkeruudesta ja hieman liioitellustakin velvollisuudentunnosta. 

Luulisi poliitikkoja asian kiinnostavan, sillä se kohdistuu keskiluokkaan ja leviää siellä, hiljaisena hyväksyntänä ja jopa kohtalotoveriutena, kuten päihteillä on tapana yhteisössä levitä. Alkoholia käytetään jonkun verran, mutta vielä jyrkemmin kuin miehillä, ovathan Kassi-Almat vain heitä merkittävästi kapeampi "jäävuoren huippu" naisten päihdeongelmissa. Pillerismi on yleisempää naisilla, koska edelleenkin naisen kynnys alkaa juomaan on sosiaalisesti miestä korkeampi. Tietty makuasia alkaa väitellä tämän kommenttiosiossa onko se nimenomaan ongelma ja kuinka paljon vaikeampaa on naisena, ei saa edes alkoholisoitua kuppiin tuijottaen kenenkään piittamatta. Pysytään kuitenkin lääkkeiden väärinkäytössä ja niiden levittäytymisessä yhä voimakkaamman epävarmuuden keskellä ponnistelevaan nk. keskiluokkaan. Se mitä tarkoitan, on se selkeästi lukumäärältään suurin väestöryhmä, joka erottuu korkeimman mahdollisen työllisyyden, yli 30-vuoden iän, suurimman kotona asuvien lasten lukumäärän ja yli 3000 e/kk tulojen risteyspisteessä.

Rivitalolähiöiden "hyvinvointinarkkarit" ovat kuitenkin onnekkaimmassa asemassa sikäli, että heillä useinkin on elämä jota jatkaa, riippuvuus on ollut piilossa tai vain pienen lähipiirin tiedossa. Yhteiskunnallisesti merkittävää on, että kaikki heidän käyttämistään aineista ovat paitsi tilastoitavissa valvontansa johdosta, myöskin tunnettuja vieroitusoireiltaan. Ongelma on sikäli hallittavissa suoraan poliittisin päätöksin ja sen tueksi on saatavilla runsaasti asiantuntijoiden suosituksia, kokemuksia toimivista hoidoista, jne. 

Jos ihmiset toimisivat rationaalisesti, puntaroiden viileästi jopa elämystensä hyötyjä, niistä koituvia mahdollisia haittoja, erilaisia oheisseurauksia ja teksisivät siltä pohjalta parhaiten pitkän ajan tavoitteitaan tukevia valintoja, niin kellään ei varmaankaan olisi päihde- tai juuri muitakaan ongelmia. Rationaalisessa maailmassa mattimyöhäisetkin hakisivat apua hyvin varhaisessa vaiheessa, esim. jo kamppaillessaan ensi kertaa sen kanssa, että käyttävät lääkettä oikeasti eri tarkoitukseen kuin mihin se määrättiin, tyypillisesti myös eri annoksilla kuin ohjeessa lukee. 

Ihmiset eivät kuitenkaan toimi rationaalisesti kuin erikseen ponnistellessaan, silloinkin jatkuvasti virheille alttiina. Eiväthän juuri mitkään yhteiskunnassa heijastuvat, yksilötasolla suuretkin päätökset ole seurausta järkeillystä hyötyajattelusta.

Voidaan halukkaiden kanssa kokeilla, että tarkkaillaan päivän verran kaikkia päätöksentekotilanteitamme ja pistämme ne ylös. Sitten arvioidaan illalla kuinka rationaalisesti tuli kaverin mielestä sillä päivää valintojaan mietittyä. Jos ei ensimmäisestä usko, niin toistetaan vaikka viikon ajan tai ylipäätään niin monta kertaa että lopulta uskot: ihan koko ajan on jollain tapaa ohjattava ajatuksensa siihen rationaalisuuteen, ikään kuin jostain muualta ja usein mieli vaan tekisi jotain ihan toista kuin rationaalisesti parhaiten perusteltavaa. Sellaisia me vain olemme.  

Eivätkä ihmiset kaiken edellisen valossa myöskään toimi kovinkaan johdonmukaisesti tai reagoi juurikaan niin suoraviivaisesti kuin voisi helposti ajatellen olettaa. Hyvä selitys asian tilalle löytyy siitä todellisuudesta, että erityisen huonoja olemme arvioimaan itseämme ja etenkin itseämme koskevia asioita. Muiden asioiden arviointia onneksi harjoitellaan mm. sosiaalisessa mediassa päivittäin. Ehkä se joskus alkaa näkyä? 

Reseptilääkkeiden väärinkäyttäjän profiili, sikäli kun sellaista on tehty, voisi olla melko yllättävääkin luettavaa. Todellinen ongelma ja kansanterveydellinen aikapommi on mielestäni hyvin kaukana niistä yskänlääkkeitä ja ylipäätään mitä tahansa päänsä sekoittaakseen mutustelevista, harhoihinsa vajonneen katseella ympäristöään pälyilevistä ihmisraunioista. Sen sijaan se on niinkin lähellä kuin vanhempainillassa vieressä istuva tyyppi, ihan perusmukava, kenties jopa erittäinkin miellyttävä henkilö. Toisinaan se on vanhemmista se, joka ei koskaan ole paikalla, mutta se on enemmän alkoholismiin liittyvä ilmiö. Se voi myös olla työkaveri, vaikkapa se josta ei vaan tälläkään kertaa tule mieleen mitään erityistä.

Ongelmakäyttöä onkin erittäin vaikea tutkia ja hoitaa, koska se on oireistona melko näkymätön hyvin pitkään, jopa vuosikymmenet ja hoitoon hakeudutaan yleensä vasta jos jokin järkyttävä tapahtuma sattuukin avaamaan silmät myös oman tilan suhteen. 

Riippuvuudesta kärsiminen ja sen oheisseuraukset läheisille ovat kuitenkin yhtä todellisia, myönsipä ongelmainen ongelmansa tai ei. Samoin ne ovat todellisia sanottiinpa jossain virallisesti hänellä olevan ongelman tai ei. Virallinen toteaminen tosin isompana tilastona auttaisi hahmottamaan väärinkäytölle altistavia olosuhteita kenties nykyistä paremmin ja varsinkin auttaisi hahmottamaan ratkaisevasti ilmiön todellista laajuutta. Tällaisia tilastoja on kuitenkin vähän tai lainkaan ja yhteiskunnallisena ilmiönä tästä ei ole ihan äskettäin teemailtaa ollutkaan. 

Tietoinen narkkaaminen on kyselyjenkin mukaan yleisempää miehillä, mutta lievempää väärinkäyttöä ei ilmeisesti ole tilastoitu. Pitkittyneet oireet esim. avioerosta johtuen, samoin kuin melko pitkällistä hoitoa saavat urheilu- tai työperäiset kivut ovat varmasti tuttuja terveyskeskuksissa. 

Yritin etsiä tietoa lääkkeiden myyntimääristä Suomessa, jotta kokonaismäärästä ja normaalista käyttöannoksesta saisi johdettua, ehkä vain apteekkiin palauttamisen tai roskiin heittämisen sisältämää ylijäämää tai ehkä pelkästään myyntimääriä suhteuttavan rinnastuksen jakamalla normikuurit/asukas keskimäärin, mutten löytänyt mitään. Jos jollain on tietoa/energiaa käydä katsomassa paljonko noita määräillään tai edes myydään vuositasolla, niin olen erittäin kiinnostunut. Kaikkihan ne jonnekin tilastoidaan, joka nappia myöten. 

Syystäkin. 

Yleisradio on käsitellyt lääkityksiin liittyviä kysymyksiä varsinkin MOT-sarjansa kautta, mutta uskoisin tilaa olevan näin kasvavan työttömyyden, stressin ja toivottomuuden aikana myös tälle keskustelulle. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Keskustelua ei käydä, koska silloin mennään liian monen edunsaajan lompakolle.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Potilas juuri teki minusta valituksen esimiehelleni, kun en suostunut määräämään Diapamia. Mutta kyllähän rauhoittavien ja unilääkkeiden kulutus on nyt saatu laskuun, ja sähköinen resepti vähentää oleellisesti mahdollisuuksia kiertää lääkäriltä toiselle, joten parempaan päin mennään.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

On vallan erinomainen asia, jos parempaan päin päästään. Asiassa vain on suuri mutta. Lääkebisneksessä ja terveydenhoitoalalla olevat trokarit ja narkkarit. Myös heiltä pitäisi estää tavalla tai toisella pääsy lääkevarastoihin.

Markkinoilla on runsaasti rauhoittavia lääkkeitä, joiden alkuperä on pimennossa, mutta on kuitenkin laillinen. Lääkkeet on siis hankittu jostain päin Suomea reseptillä, väärennetyllä reseptillä, varastamalla tai potilailta ottamalla. Tämän jälkeen niitä myydään hyvällä rahalla katukaupassa.

Vaikka THL ja Valvira ovat tehneet hyvää työtä alan siivoamiseksi, niin siitä huolimatta joka vuosi löytyy perushoitajia, lähihoitajia, sairaanhoitajia, ensihoitajia ja lääkäreitä, jotka varastavat tai kavaltavat haltuunsa tai kontrolliinsa uskottuja reseptilääkkeitä joko popsien ne itse tai myymällä pimeillä markkinoilla mukavasta rahasummasta.

Toimituksen poiminnat