*

Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Vaalien yllättäjät ja pettymykset

Luin mielenkiintoisen artikkelin Ranskan maaseutua koskien, eikä samankaltaisuuksia Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin tai kotimaisella maaperällä kehittyviin aatevirtauksiin juuri puuttunut. Paljon löytyy viitteitä miksei nykyisessä poliittisessa kehityksessä ole sittenkään kovin paljon ällistelemistä ja miksi samanlainen trendi olisi mahdollinen, jopa todennäköinen, myös Suomessa.

Ranskassa maanviljelijän päivät ovat pitkiä ja palkka pieni, mahdollisuudet lisäansioihin satunnaisia. Tämä vastaa myös omaa tilannettamme, valitettavan laajalti. Artikkelissa mainituista itsemurhista en ainakaan ole tietoinen, mutta hyvin mahdollista että viimeistään sukutilan joutuessa huutokauppaan voi tapahtua melko järkyttäviäkin valintoja. En tiedä siitä tarkemmin, joskin varmasti tiedetään että maaseutujen perhesurmissa on enemmänkin laajennetun itsemurhan piirteitä, sen sijaan että ne olisivat kovinkaan yleisesti jotain vielä synkempää. 

Tuottajat myös kokevat maatalouden harjoittamisen olevan heillä muita vaikeampaa byrokratian sekä epäreilun hintakilpailun vuoksi.

Hmmm...tätä voisi jatkaa, mutta lukekaa ihan oikeasti tuo alkuun linkitetty artikkeli. Huomaatte kyllä tai olette huomaamatta ja silloin voitte mennä lukemaan mieluummin Pekka Siikalaa. Hänellä on todennäköisemmin eväitä avata maatalouden ongelmia ihan omakohtaisesti, minä en ole ollut maanviljelijä tai karjankasvattaja, vaikka jotain pientilan arjesta ymmärränkin. Siikala on käsittääkseni ollut molempia, minkä lisäksi seuraa myös ralliautoilua. Häneltä ei lopu jutut kesken. 

Niin, niistä ranskalaisista maanviljelijöistä aika moni ilmoittaa äänestävänsä Marie le Penin johtamaa Front Nationalia (FN) tulevissa vaaleissa. Sillä ei kuulemma häviä mitään. Tuttua, ainakin Hommafoorumin keskusteluissa sekä mm. Halla-ahon seinällä on tullut ilmi, että aika moni edes äänestää ja silloinkin perussuomalaisia, koska näkee muut eduskuntapuolueet täysin kelvottomina äänestettäviksi. 

Marie le Pen ilmoittaa järjestävänsä kansanäänestyksen Euroopan unionin jäsenyydestä sekä irrottavansa maan eurosta. Yhtäläisyys perussuomalaisten Jussi Halla-ahon kärkiteemoihin on todellinen, siinä missä UKIP jo näytti mallia, maansa kuulumatta tosin rahaliittoon ja korjaamalla sisäpoliittista uskottavuuskriisiään kansanäänestyksellä asiasta joka lankesi sisäpoliittisessa väittelyssä syntipukiksi paljolle muulle.

Katsokaa vain, tuota pikaa englantilaiset saavat kuulla vain erilaista aatesuuntaa edustavilta vätyksiltä kuinka kriisit taas pahenevat, mutta mitään ei oikein voida, varsinkaan nyt kun EU-jäsenyyden sitä ja tätä etua ei enää ole sekä unionin syyttäminen tahallisesta kampittamisesta, kun se muuttaa kohteluaan Englannin suhteen samaksi kuten muillakin ETA-mailla. Sekä komissiolta että kotimaisilta poliitikoilta tulee entistä syvempään vajoamisen tunteeseen eksyvälle äänestäjälle lopuksi muistutus, kuinka he itse näin halusivat. Se on lopulta hinta kun ei politiikka kiinnostanut. 

Euroopan ja Yhdysvaltojen vaalitulokset ovat linjailleet liikkuvan äänestäjäkunnan suosion hyvin samankaltaisille ryhmille, hyvin samalla tapaa läpäisten eri kansankerrokset. Kuitenkin myös ilmeistä että samankaltaiset ehdokkaat luovat samankaltaisilla arvoilla hyvin samantyyppisiä vaikutuksia.

Trumpin, Brexitin, Front Nationalin, jne. kannattajia ei enää niinkään yhdistä yhteiskunnallinen asema velvoitteineen ("luokka") enempää kuin senhetkinen asuinpaikka, hengellinen vakaumus tai kansallinen alkuperä ("koti, uskonto ja isänmaa").

Tahot jotka ovat näyttävästi eri mieltä isoista teemoista, ovat todellisuudessa vielä vahvemmilla eri alueiden poliittisissa ratkaisuissa ja koska muut eivät tuo varsinaista vaihtoehtoa siihen, mikä ilmiö niistä milläkin koetaan ongelmaksi. Niinpä ahdingon pahentuessa ihmiset alkavat olla lopulta valmiita sallimaan, tavallaan vastavuoroisesti, sellaistakin mitä ei alunperin edes ajateltu minään kysymyksenä.

Taktinen heikkous on nähtävissä jo siinä, että kaikki perinteiset puolueet tarjoavat omaa malliaan sinnikkäästi hokien sen hyviä puolia ja alkaen pahimmillaan jopa toppuuttelemaan kun puhe meinaa kääntyä äänestäjän kokemiin ongelmiin. 

Jos edes asiallisesta ymmärryksestä huolimatta puolue ei tee mitään, eivätkä sen edustajatkaan pidä asiaa esillä puheenvuoroissaan, on selvää että kannatus kääntyy ajan myötä osittain koston hengessä sille, joka ottaa äänestäjältä sen juuri hänelle tärkeän asian omakseen. Nukkuvienkin parissa tämän kriteerin täyttyminen on yhä useammin samalla äänestyspäätös, vaikkei tavaksi jäisikään.  

Tarpeeksi turhautuessa ehdokas puolueineen saa olla vaikka kaikesta muusta eri mieltä, kunhan he vievät eteenpäin sitä mitä kukaan muu ei ja kukaan aiemmin ei huomioinut. 

Kokoomuksella, SDP:llä, Keskustalla ja Perussuomalaisilla on vastavirtaan uivan nosteesta kokemusta, luonnollisesti myös varsin tuoreina esimerkkeinä yksittäisistä ehdokkaista. Todennäköisesti tuo noste kantaa myös kunnallisvaaleissa, mitä nyt Antti Rinteen johtama SDP kokee vaalivalvojaisissa taas yhden torjuntavoiton. Gallupien pohjalta valmistellun sosialidemokraattisen aamukoiton sarastuspuheen repaleita saattaa löytyä jostain tuolien alta, niillä vasta onkin sijansa aatehistorian arkistossa. 

Vaalit käydään kuitenkin sen ajan ehdoilla ja nyt hallituspuolueilla on toreilla tiukkaa, sen sijaan oppositiosta vihreät näyttäisi voivan nousta vaalien yllättäjäksi niin valtakunnallisesti, Helsingissä se tapahtuu erittäin todennäköisesti sekä täällä Kuopiossa näyttäisi tässä vaiheessa toritoimintaa seurailleena eväitä olevan.

Suurten sarjaan vihreiden noste tuskin kantaa, siellä taas valtakunnalliseksi "yllätysvoittajaksi" (eniten lisäpaikkoja) noussee todennäköisenä perussuomalaiset ja suurimmaksi häviäjäksi tipahtaa SDP.

Kuopion KD lisännee kannatustaan, vasemmistoliitto todennäköisesti menettää. Tämä johtuu siitä, että nukkuvien määrä on suurempi ja heihin siirtymä vasemmistoliitosta on suurempi.

Valtakunnallisesti KD voi olla näissä vaaleissa asteen tavallista suositumpi juuri lapsiperheteemansa johdosta, samoin Sari Essayahin hilpeä helluntailaisuus on helpompi sulattaa kuin Päivi Räsäseen yhdistetty vanhatestamentillinen tiukkapipoisuus.

Li Anderssonin tähti kohottaa vaalityön sankarit Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan tyyppisten alueiden vahvaksi nousijaksi, mutta valtakunnallinen trendi on ehdokashankintaa myöten ollut kangistumaan päin. On hyvin todennäköistä että "punaisempi" Vasemmistoliitto, edes Anderssonin johtamana, tuskin yltää aatteensa loiston mittoihin enää koskaan. Onko se sitten hyvä vai huono, onkin ihan erillisen mietinnän aihe. 

Kokoomus ja keskusta ovat lopputuloksissa varmasti toisiaan erittäin lähellä, järjestykseksi toivon tietysti kotiinpäin vetäen kokoomusta ensimmäiseksi, mutta keskusta on räätälöimistään maakuntavaaleista seuraavaksi vahvimman lajinsa äärellä. Eipä siis kannata aliarvioida. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kuntavaaleissa 2017 en voi äänestää, koska en asu Suomessa.
Vuonna 2019 eduskuntavaaleissa en tule äänestämään, koska ei löydy hyvää puoluetta.
Pressanvaaleissa annan Niinistön voittaa.

Kuitenkin annoin pisteen plokillesi. Sen sisältö oli OK!

Toimituksen poiminnat