*

Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Kuinka yhteiskunnasta tulisi kirjoittaa?

Vaikka olen täynnä kysymyksiä, silti maailma vastaa arvoituksilla.

Kun olin täynnä vastauksia, löytyi vastaavasti tästä mahtavasta monoliitista vahvistus niistä jokaiselle.

Välinpitämättömyyden iskiessä on tuo kaikki avaruus vain tyhjä pölyävä loputon mustuus, jota somistamaan on sijoitettu erinäisiä koristeellisia valoilmiöitä, joillain niistä kenties jotain suurempaakin merkitystä että on edes se mustuus mitä valojen keskellä ihmetellä, mutta toki tähänkin on vastarannan kiiskensä kääntäen asetelman päälaelleen ja ihailevat valoa keskellä loputonta pimeyttä. 

Aina joku erikoisuudentavoittelija saa seuraajia, joten maailma tai maailmankaikkeus eivät ole kumpikaan muuttuneet kovin paljoa. 

Sitten varsinaiseen otsikon ongelmaan:  

Politiikasta pitäisi kirjoittaa uudella tavalla, mutta se on tehty jo, ainakin melkein, sillä poimittiin vanhat tavat, joiden sovittiin olevan "yhtä hyviä kuin nippu uusia" ja sen jälkeen onnittelimme toisiamme edistyksellisyydestä, rohkeudesta olla visionääri silloinkin kun ympärillä on tarjolla vain hengen lobotomiaa. 

Tosin mikä on se henkisyys josta leikataan nimenomaan tiukkoina aikoina? 

Yhteiskuntamme on mielenkiintoisella tapaa häiriintynyt ja tuo häiriintyneisyys on aiempien sukupolvien huolella rakentama. Yksikään virhekäsitys tai tuhoisa ajatusmalli ei ole sukupolvensa tuote, vaan otettu itsestään selvästi sekä kunnioitusta hehkuen joltain aiemmalta, mistä taas haetaan uskottavuutta itselle. Oikealta vasemmalle eräänlainen konservatiivinen sirkustemppuilu on taas arvossaan.

Luokkasotaa huudetaan yhtäällä, vaikka kannattajakunnasta ei ole edes reippaalle juoksulenkille ja ikiopiskelijoista koostuva "työväenluokka" joka ei näppejään kuraa edes renkaita vaihdattaessa, antavat jokseenkin kaikki syyt olettaa ettei 1917-18 tapahtumista nähdä ihan heti uusintoja. Eihän se estä niistä unelmoimasta, mutta todellisuus voi olla sitä hankalampi kestää. 

Toisaalla pidetään työtä sellaisena itseisarvona että pitäisi olla kiitollinen kun pääsee edes omalla rahalla tekemään toisen hommat, toisinaan ilman sellaistakaan palkintoa mitä hän pitäisi kohtuullisena itselleen. Tietty omassa pihassa on tehty työ kiitos sinänsä, mutta moniko muilta sitä vaativa sitten ajattelee niin ja missä heidän täytyy näitä pohtia? Eihän vapaaehtoistyö kuitenkaan rinnastu esim. työharjoitteluun todellakaan, mutta monikin banaanipalkkaa harjoittelijalleen tarjoava vetoaa tilaisuuden tullen omiin "palkattomiin" harrasteisiinsa, joista ehkä jollekin muulle jotain iloa.

Naiset ovat puhuvinaan miehille, mutta osoittavat puheensa rivien välit toisille naisille, eivät miehet ole tässä sen itsenäisempiä, vaan melkoisia missejä ja eturivin nestoreita koko porukka.  

Vanhemmat ihmiset kauhistelevat nuorten käyttäytymistä, mutta käytännön kokemus on osoittanut ettei jonoista tai juuri muistakaan tilanteista löydy röyhkeämpää paviaania kuin keski-ikäinen suomalainen jolla on olevinaan kiire.

Ratin takana "siinä taas akka ratissa"-kartoituksia manaavien sänkinaamojen teorioista huolimatta pahin mahdollinen hahmo nainen missään iässä, kuin mies joka iässä. Etenkin keski-ikäisten miesten asiat ovat niin tärkeitä että muiden täytyy antaa tietä ja ymmärtää, nopeusrajoituskin on vain suositus. 

Nämä asiat vaikuttavat triviaalilta tajunnanvirralta, mutta huomautanpa vielä että mm. rasismin vastustamisessa on kysymys siitä kuinka kohtelemme toisiamme ja annammeko toisillemme arvoa vai emme. Arkipäivässä tuo kokemus kehittyy eniten, joten olisi poliitikoilta mielestäni vastuullista näyttää myös hyviä käytöstapoja muodollisten sijaan sekä todellista sydämen sivistystä, sen sijaan että listataan kasa ihanteita joita henkilön toiminta ei millään tavoin tue. 

-Also spracht Ilikka-

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat