*

Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Mitä tiedämme rikkaista

Raha ei määritä ihmistä, paitsi jos pätäkkää riitää, voi herättää hämmästystä olemalla mukava, yhteistyökykyinen ja leppoisa tyyppi. Jos on rikas, eikä nauti toisen ahdingosta, murtaa jälleen kokonaisen Kiinan muurin jäsentelemätöntä katkeruutta kohdistuen omista talousvaikeuksista siihen, ettei jollain niitä jonkun sattuman myötä ole. 

Lottovoittajiin, Ilari Sahamieheen, netin ammattipelaajiin ja kaikkiin tutuntuttuihin jotka voittivat jollain raaputusarvalla esim. kymppitonnin, me suhtaudumme hieman ihaillen. Kaverin voittaessa Kenosta 300 euroa rohkaistumme, että voitto on sittenkin mahdollinen!

Sen sijaan peritty raha, jonkun toisen perimä raha. 

Se se sitten jaksaa ottaa kupoliin. 

Kunnes tulee vaikka sellainen hetki, että juttelee jonkun kanssa ja saa myöhemmin tietää tämän olevan rikas. Riippumatta onko raha perittyä vai ei, mutta kunhan sitä on paljon, syntyy itsekullekin omanlaisensa reaktio. Oleellista on kuitenkin, että raha on tässä tapauksessa rehellistä, mikä kenties paljastaa jotain oleellista sievistelevästä, ristiriitaisesta sekä epämukavasta suhtautumisestamme toisten omistamaan varallisuuteen.

Tämän verkkolehden alkuperäinen Primus Motor Niklas Herlin on poistunut keskuudestamme toissapäivänä. Hänen kuolemansa koskettaa pitkän uran myötä ymmärtääkseni varsin monia henkilökohtaisesti, mutta sattuneesta syystä, hänet tunnetaan töidensä sekä esiintymistensä kautta myös hyvin laajan yleisön piirissä.

Onkin mahdotonta erottaa häntä suoranaisesti töidensä luonteesta, blogikirjoituksensa sekä muut haastattelut kertoivat miehestä joka eli visiotaan todeksi, omaten siihen sattumalta erinomaiset taloudelliset edellytykset. Kultturipuolella on Suomessa kuitenkin vaikea useimpien saada edes säännöllistä (tai säällistä) toimeentuloa, vaurastumisesta puhumattakaan. 

Huomasin yleisestä kirjoittelusta, kuten joitain kertoja aiemminkin, että on peräti ihmeellistä jos rikkaalla on persoonallisuus, mutta vieläpä persoonallisuus jota pitäisi yleisesti kivana tyyppinä. Vaurauden puute ei määritä, senhän jokainen tietysti ymmärtää, mutta jos jollain löytyy pätäkkää, se langettaa heti todistustaakkaa Aidoista Kyvyistä ja Suuresta Selviytymisen Eetoksesta, joka jokaisen suomalaisen (miehen JA naisen, muistakaa Lotta Svärd ja Minna Canth!) täytyy käydä läpi katharttisena vaiheenaan, koska muuten ei ole kokenut elämää. 

Herlinin isä oli muuten rikas. 

Niinpä perijöistäkin tuli paitsi yritysjohtajia, omistajia, myöskin oikein superrikkaita, niitä Herlinejä.

Rahatyyppiä oletetaan kiinnostavan rahan, mutta vain siksi, että hänen rahansa kiinnostavat meitä. Pohdimme mikä olisi sopiva määrä omistaa ja yleensä se on "joitain miljoonia" tai "sen verran ettei tartte kiinnostaa". 
Ihan kelpo tavoitteita vapaassa maailmassa kumpainenkin, mutta yleensä rikkaisiin liittyy oikeutettuina pidettyjä ennakkoluuloja, joita ei kuitenkaan vahvista lopulta suurin osa rikkaista. 

Rikkaita ajatellaan toistaitoisiksi, helpolla päässeiksi. 

Rikkaiden oletetaan haluavan aina dominoida muita rahoillaan ja mahtailla niillä, mikäli joku saa hänet jostain ärsyyntymään (tai on vain pää kipeä).

Rikkaiden oletetaan luulevan että rahalla saa ainakin rakkautta. 

(mutta ei saa, siksi me köyhemmät tiedämme ihan lonkalta, että Tosi Rakkaus ei katso vaurautta tai ulkonäköä tai muuta pinnallista)

Rikkaat niin helposti luulevat että kaikki on ostettavissa. 

Rikasta ei koskaan kiinnosta kuin raha.

Rikas huomaa ettei onneakaan saa rahalla (paitsi jos saa, niin se on pinnallista) 

Ainakin yhtä rikasta kiinnosti paljon muukin kuin rahansa tai tyhjyytensä täyttäminen sen antamilla loputtomilla oikeutuksilla. Herlin oli rikas, mutta niin on moni muukin ja ainakin määritelmällisesti ihmisiä jokainen. Olisiko aika katsoa heitä hetki, ennen kuin vedämme johtopäätökset, joiden pohjalta päädymme muistelemaan kuinka normaali hän olikaan, vaikka olisi voinut keulia rahoillaan minkä ehtii?

Eikö nousukasmainen rehentely ole ominaisuutena jopa rahan todellisesta määrästä riippumatta ja enemmänkin henkilöstä kiinni, kuinka suhtautuu toisiin ja millaisilla arvoilla sitten todella elämäänsä ohjailee? 

Niklas Herlinille hänen rahansa olivat väline toteuttaa kaikkea sitä mitä piti tärkeänä, mutta oletus rikkaista typistää henkilön turhan helposti rahojensa eteen poseeraamaan, ikään kuin kaikki myönteinen pyhittyisi sillä että hänellä "olisi ollut vara" olla pelkästään kasa käskevää, vaikeaa ja luonnevikaista vaurautta äänekkäimpänä mahdollisena versiona. 

Sitä hänessä nähdään usein ensimmäisenä, rahaa, hyvä luonne onpa ihme, enemmän rahaa, teki töitäkin ja kiinnostui suurista kysymyksistä, wautsiwau. 

Niklas Herlinin elämä ja teot olisivat paitsi yhtä merkittäviä, myös silti mahdollisia, ilman hänen taustaansa miljardööriperheessä. 

Kulttuuripersoona jos mikä, selvisi tai ei noin syvemmin mitä hän elämästään ajatteli, mutta nämäkin tiedonjyvät riittävät. Ominaisuuksiltaan ja intohimoltaan harvinainen mies lajissaan, mutta niin meille jokaiselle vuorollaan kuolema "hiipii luokse kuin varas, mutta saapuu silti herrana", kuten Friedrich Nietzsche asian muotoili... 


Omasta puolestani kiitos Niklas Herlin tästäkin kaikesta ja virtuaalinen hatunnosto. 

Muistosi elää myös verkkopalvelussa angel

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Niklas Herliinistä olisi monen rikkaankin hyvä ottaa oppia miten hän toimi.
Raha ei ollut tärkeintä elämässä vaan hyväntekeväisyys .

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Hän antoi jo 2008 kunnallisvaaleissa tällä palvelulla erinomaisen tilaisuuden aiemmin tuntemattomille vaikuttajille saada äänensä kuuluviin ja vaalien mentyä Puheenvuoro jatkoi yhteiskunnallisena blogipalstana ja on kansalaisfoorumina edelleen vissiinkin onnistuinein lajissaan.
Eräänlainen poliittisten blogipalvelujen Facebook, jota ei vaan oikein saa voitettua millään.

Toimituksen poiminnat