Ikuinen dilemma
Onko järkevää sanan perinteisessä merkityksessä "rangaista" sellaista, johon rangaistus ei hänen tilansa vuoksi vaikuttaisi, olkoonkin että toisaalta hänen tilansa myös pääsasiallinen syy, minkä johdosta sopivaa rangaistusta on ylipäätään aiheellista kerääntyä pohtimaan?
Entä jos joku on ehdollistunut jotenkin ihan pimeästi, että jos pistää varvassukat jalkaan, niin sekoilee aina jotain mitä katuu myöhemmin, mutta ilman varvassukkia kaikki sujuu hyvin ja vielä paremmin?
Ongelma ei, niinq mun mielestä, ole Hakkarainen tai edes alkoholi, vaan se, miten alkoholi joihinkin ihmisiin lopulta päätyy vaikuttamaan ja kuinka paljon näitä dipsomanian tiputanssia viipeltäviä rajatapauksia todella sitten on joukossamme.
Joku voi analysoida syvemminkin, mutta sellaistakin on tietääkseni olemassa, että se ongelma nousee ajoittain, jolloin ylilyöntien tietysti ajatellaan helposti olevan pelkkää holtittomuutta alkoholin käytössä sillä kertaa. Varsin arkisten ja tavanomaisena pidetyn alkoholinkäyttäjän kuvausten mukaan, taustalla kuitenkin kasvaa jokin outo paine, joka toisinaan helpottuu vain reippaalla kupittelulla. Näin sanoi myös Soini, todetessaan kuinka työmies on kopsunsa ansainnut. Mekanismi on hakkaraisilla sama kuin kenellä tahansa, jonka viikonloput ovat kohtalaisen kosteita ja paljonko se sitten tarkoittaa, uskon lukijoiden olevan tässä toistensa parhaita tuomareita (vaikka pelkästään itsensä riittäisi jopa täydellisesti, mutta kellepä se riittäisi?).
Ainoa vaan, että vaikka se tunne pääsystä viimein putelin äärelle on hakkaraisilla muuten samanlainen kuin ns. enemmistön edustajalla, joka iltapäivästä istuu työpisteellään perjantaipullonsa helmeilevää hikoilua mielessään maiskutellen…niin enemmistön edustajan halulla juoda itsensä humalaan (sikäli kun sitä on) löytyy kuitenkin aina lopulta mittansa. Suurimmalla osalla ihmisiä asia vain on niin. Potentiaalisilla ongelmakäyttäjillä ei joissain/useimmissa tapauksissa tunnu olevan paljoakaan rajaa, siinä missä raskailla ongelmakäyttäjillä tilanteen luonne tai muiden käyttäytyminen eivät enää vaikuta hänen alkoholinkäyttönsä liiallisuuteen, eivätkä mahdolliset velvoitteet, myöskään seuraavia päiviä koskien. Kuitenkin "kohtauksen" mentyä ohi, ihminen normalisoituu krapulan myötä morkkikseen, takaumiin illan kulusta kaikkine hölmöilyineen ja kokee useinkin katumusta juomisesta/an laajemminkin. Tämä kuitenkin menee ohi nopeasti vieroitusoireiden palattua ja siitähän se kierre saa voimansa alunperinkin, että pelkän ohuen mieliteon sijaan tällainen henkilö tulee antaneeksi myöten vieroitusoireille.
Jos joku ei satu tietämään, niin vieroitusoire tietysti edellyttää ainakin orastavaa riippuvuutta. Niin sanotusti järjissään oleva erottaa ne muista ihmisistä ja yrittää kenties epätoivoisestikin puuttua toisen "tasoitteluun", mutta se jolla ne on, pitää selittää tilanteen helposti milloin milläkin. Yhä useammin. Ja useammin. Ajan myötä on mahdollista sekin, että hän on ns. täydessä tällingissä kun muut vasta aloittelevat. Se johtuu juuri tästä samasta syystä, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hahmottaa juomistaan, oikeastaan yhtään. Kukapa ei olisi nähnyt jossain pariskuntaa, jonka toinen osapuoli (yleensä mies) omasta mielestään ottaa vain "vähän täydennystä", "ehkä vielä yhden", eikä ymmärrä/halua ymmärtää kiskovansa kaksin käsin, sen enempää kuin hän vaikuttaa välittävän seuralaisensa varsin ilmeisestä tyytymättömyydestä? Tällainen mielletään usein kypsymättömyydeksi ja sellaistahan siinä varsin selkeästi onkin mukana, mutta kenties ammattilaisilla olisi jokin arvio kuinka monesti kyse on pelkästään siitä.
On kuitenkin monimutkaista, monimuotoista ja todella usean elämää tälläkin hetkellä koskettavaa ongelmaa helpompaa puhua esim. Hakkaraisen kelvottomuudesta kansanedustajaksi tai ehdottaa hätäpäissään pikkujoulujen lopettamista kokonaan, kuin avoimesti kohdata se kuinka paljon alkoholi lopulta tuo esiin niitä huonoja puolia itsessä ja/tai muissa, saati että kuitenkaan rohkenisi ehdottaa Eduskunnan pikkujouluja vietettäväksi…ei…eihän nyt sentään…
…ja sitä rataa.
Palataan siis Hakkaraisesta puolikkaan syklin koko painolla vielä siihen, että kyllä on kauheaa tuollainen käytös (ja onhan se), minkä jälkeen latingissa oleva kierros takaisin bashingina Hakkaraiseen.
Ikiliikkuja on keksitty, sillä on myös ikuinen moottori: laaja haluttomuus käsitellä vastaavia ilmiöitä juurineen laajemmin, mikä tietääkin sitä suurempaa löylyä Hakkaraiselle ja kahta suurempaa tuomittavuutta hänen toiminnalleen, olkoonkin että hän on sitä pyytänyt asianosaisilta anteeksi sekä ryhtynyt kaikkiin korjaaviin toimenpiteisiin vastaavan estämiseksi osaltaan jatkossa. Asia ei minulle todellakaan kuulu, mutta varmaan nyt sen verran voi julkisesti hämmästellä, että mitä enemmän hän muka vielä voisi tehdä asian hyväksi?
Vahinko on jo tapahtunut (tai kaikki niistä), eikä niitä yhdistä mikään muu kuin alkoholi. Aikoina jolloin hän ei ole juonut alkoholia, ei ole edes meinannut sattua vastaavaa. "Ei olisi tullut selevinpäin mieleenkään", kuten monesti sanotaan. Hakkaraisella on varmasti takanaan sellaisiakin juhlia, ettei mitään kaduttavaa ollut, eikä meinannutkaan. Toisella kertaa taas syntyy mm. varmastikin eräs muistettavimpia eduskuntaskandaaleja, joka päätyi peittämään alleen jopa Hesarin tietovuodosta nousseen uutisoinnin. Jos joku sattui sellaista toivomaan, niin sai toivomansa, eikä tarvittu salaliittoa.
Hmmm…ainoa todellinen kysymys lieneekin, että kauankohan tuo katuvan retuuttaminen jaksaa tällä kertaa viihdyttää?
En minä Hakkaraista syytä vaan puoluetta joka hänen pelleilyjään hyödyntää. Ilman puoluetta jonka ideologiaan ja tarkoitusperiin Hakkarainen sopii hän saattaisi olla ihan normi viitasaarelainen joka ehkä joskus juo liikaa mutta hoitaa muuten asiansa suht hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta, perussuomalaisia pidettiin Hakkaraisen eduskuntaan nousun aikoihin vielä tunaroivana resu-ukkojen mölyporukkana, joka sai (ikään kuin) lopullisen sinettinsä Halla-ahon sekä Hakkaraisen, Hirvisaaren ja monen muun jytkyssä julkisuuteen ponnahtaneen myötä.
Hirvisaaresta muuten tulikin mieleen sellainen ihan keskeinen rangaistavuuden ja erottamisperusteenkin ero, ettei hän sitten millään suostunut näkemään tekemisissään mitään anteeksi pyydettävää, minkä johdosta hänet erotettiin eduskuntaryhmästä, eikä määräajaksi vaan lopullisesti. Puolueesta lähtö häämötti väistämättä samoin, uskoakseni riippumatta olisiko hän katunut tekojaan. Ainakin näin arkisesti järkeillen sitä pohtisi, ettei ihan hääviä taida olla luvassa sen lajin harkitsemattomuudesta, että pitää jonain ”superhuumorina” niitä asioita, mitä sen räikeimmän tapauksen raskauttavimmat asianhaarat pitivät sisällään…eikä tosin seurannutkaan, hieman aiemmin perustetulla Muutos 2011-puolueella oli nyt kummeksittu hylkiö edustajanaan, joka jatkoi tyylilleen uskollisesti koko kautensa loppuun. Nyt häntä vain kannustettiin vielä ponnekkaammin ”horjuttamaan konsensusta”, ”sanomaan kuten asiat ovat”, jne.
Tiedä sitten voittiko siinä Hirvisaarenkaan tapauksessa varsinaisesti kukaan, ainakaan demokratia. Tietysti PS teki fiksusti vapauttamalla hänet täysin omien äänestäjiensä kannateltavaksi, joita kuitenkin vielä seuraavissa vaaleissa reilu 1000 henkilöä Uudenmaan vaalipiirissä. Toisaalta tuhat ääntä maan suurimmassa vaalipiirissä ei ole paljoakaan istuvalle kansanedustajalle. Tunnettuutta toki piisasi, siitä kait se eniten just kiikastikin.
Ilmoita asiaton viesti
Halmeen jätit pois.
Ilmoita asiaton viesti
Viittauksena Jytky, Halla-aho ja muut sekä heidän vaikutuksensa puolueen kehitykseen, niin eipä 2011 ollut enää Halmeen vaikutusta ja 2015 vaaleissa hänestä ei juurikaan puhuttu. Miksipä puhuttaisiin, antaa kuolleiden edes olla, he eivät voi tulla puolustamaan itseään (enkä sitten väittele tästä, vaikka ainakin äkkiseltään rapia miljardi ihmistä onkin ihan tiedetysti eri mieltä).
Ilmoita asiaton viesti
PS pikkujoulujen valinnat ovat ilmentymä siitä minkälainen yhteisö PS on.
Juhlat aina ilmentävät yhteisöjä jotka ne järjestää.
Kirjoituksesi monisanainen pohdinta lähinnä peittelee sitä minkä kaikki näkee. PSpuolueen totaalista epäherkkyyttä suomalaisten todellisia ongelmia kohtaan.
PS käyttää energiansa luodakseen maahanmuuttoskandalisoinnilla kapinahenkeä. Hyvät suomalaiset pyrkimykset yhteisöllisyyteen, demokratiaan ja hyvinvointiin on sille vain este ja vihankohde. Siksi se ei omissakaan juhlissa piittaa niiden irvokkuudesta. Vaan etsii irvokkuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan nyt todella niin, että tuollainen synkkä, totaalinen ja kylmästi vain hajottamiseen pyrkivä vihantunne olisi peräti järjestäytynyt ensin yhdeksi eduskuntaryhmäksi ja sitten kondensoitunut Pahuuden Ytimeksi Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei. Soinilaisilla on jopa isompi pahuustaakka.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitatko että Suuri ja Suurempi Pahuus irtautuivat levitäkseen apokalyptisenä paineaaltona politiikassa, jättäen lopulta jälkeensä vain korventununeen maan, hädän, pelon, sodan, tuhon, kunnes kaiken yllä voimakkaana ja kadotustaan auringon lailla säteilevänä itse Kuolema nauraa kolkon hymninsä viimeiset tahdit, tämän niin elottomaksi muuttuneen isänmaamme kaihoisalle muistolle?
Ilmoita asiaton viesti