Ikuinen dilemma

Onko järkevää sanan perinteisessä merkityksessä "rangaista" sellaista, johon rangaistus ei hänen tilansa vuoksi vaikuttaisi, olkoonkin että toisaalta hänen tilansa myös pääsasiallinen syy, minkä johdosta sopivaa rangaistusta on ylipäätään aiheellista kerääntyä pohtimaan?

Entä jos joku on ehdollistunut jotenkin ihan pimeästi, että jos pistää varvassukat jalkaan, niin sekoilee aina jotain mitä katuu myöhemmin, mutta ilman varvassukkia kaikki sujuu hyvin ja vielä paremmin?

Ongelma ei, niinq mun mielestä, ole Hakkarainen tai edes alkoholi, vaan se, miten alkoholi joihinkin ihmisiin lopulta päätyy vaikuttamaan ja kuinka paljon näitä dipsomanian tiputanssia viipeltäviä rajatapauksia todella sitten on joukossamme.

Joku voi analysoida syvemminkin, mutta sellaistakin on tietääkseni olemassa, että se ongelma nousee ajoittain, jolloin ylilyöntien tietysti ajatellaan helposti olevan pelkkää holtittomuutta alkoholin käytössä sillä kertaa. Varsin arkisten ja tavanomaisena pidetyn alkoholinkäyttäjän kuvausten mukaan, taustalla kuitenkin kasvaa jokin outo paine, joka toisinaan helpottuu vain reippaalla kupittelulla. Näin sanoi myös Soini, todetessaan kuinka työmies on kopsunsa ansainnut. Mekanismi on hakkaraisilla sama kuin kenellä tahansa, jonka viikonloput ovat kohtalaisen kosteita ja paljonko se sitten tarkoittaa, uskon lukijoiden olevan tässä toistensa parhaita tuomareita (vaikka pelkästään itsensä riittäisi jopa täydellisesti, mutta kellepä se riittäisi?).

Ainoa vaan, että vaikka se tunne pääsystä viimein putelin äärelle on hakkaraisilla muuten samanlainen kuin ns. enemmistön edustajalla, joka iltapäivästä istuu työpisteellään perjantaipullonsa helmeilevää hikoilua mielessään maiskutellen…niin enemmistön edustajan halulla juoda itsensä humalaan (sikäli kun sitä on) löytyy kuitenkin aina lopulta mittansa. Suurimmalla osalla ihmisiä asia vain on niin. Potentiaalisilla ongelmakäyttäjillä ei joissain/useimmissa tapauksissa tunnu olevan paljoakaan rajaa, siinä missä raskailla ongelmakäyttäjillä tilanteen luonne tai muiden käyttäytyminen eivät enää vaikuta hänen alkoholinkäyttönsä liiallisuuteen, eivätkä mahdolliset velvoitteet, myöskään seuraavia päiviä koskien. Kuitenkin "kohtauksen" mentyä ohi, ihminen normalisoituu krapulan myötä morkkikseen, takaumiin illan kulusta kaikkine hölmöilyineen ja kokee useinkin katumusta juomisesta/an laajemminkin. Tämä kuitenkin menee ohi nopeasti vieroitusoireiden palattua ja siitähän se kierre saa voimansa alunperinkin, että pelkän ohuen mieliteon sijaan tällainen henkilö tulee antaneeksi myöten vieroitusoireille. 

Jos joku ei satu tietämään, niin vieroitusoire tietysti edellyttää ainakin orastavaa riippuvuutta. Niin sanotusti järjissään oleva erottaa ne muista ihmisistä ja yrittää kenties epätoivoisestikin puuttua toisen "tasoitteluun", mutta se jolla ne on, pitää selittää tilanteen helposti milloin milläkin. Yhä useammin. Ja useammin. Ajan myötä on mahdollista sekin, että hän on ns. täydessä tällingissä kun muut vasta aloittelevat. Se johtuu juuri tästä samasta syystä, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hahmottaa juomistaan, oikeastaan yhtään. Kukapa ei olisi nähnyt jossain pariskuntaa, jonka toinen osapuoli (yleensä mies) omasta mielestään ottaa vain "vähän täydennystä", "ehkä vielä yhden", eikä ymmärrä/halua ymmärtää kiskovansa kaksin käsin, sen enempää kuin hän vaikuttaa välittävän seuralaisensa varsin ilmeisestä tyytymättömyydestä? Tällainen mielletään usein kypsymättömyydeksi ja sellaistahan siinä varsin selkeästi onkin mukana, mutta kenties ammattilaisilla olisi jokin arvio kuinka monesti kyse on pelkästään siitä.  

On kuitenkin monimutkaista, monimuotoista ja todella usean elämää tälläkin hetkellä koskettavaa ongelmaa helpompaa puhua esim. Hakkaraisen kelvottomuudesta kansanedustajaksi tai ehdottaa hätäpäissään pikkujoulujen lopettamista kokonaan, kuin avoimesti kohdata se kuinka paljon alkoholi lopulta tuo esiin niitä huonoja puolia itsessä ja/tai muissa, saati että kuitenkaan rohkenisi ehdottaa Eduskunnan pikkujouluja vietettäväksi…ei…eihän nyt sentään…

…ja sitä rataa.  

Palataan siis Hakkaraisesta puolikkaan syklin koko painolla vielä siihen, että kyllä on kauheaa tuollainen käytös (ja onhan se), minkä jälkeen latingissa oleva kierros takaisin bashingina Hakkaraiseen.

Ikiliikkuja on keksitty, sillä on myös ikuinen moottori: laaja haluttomuus käsitellä vastaavia ilmiöitä juurineen laajemmin, mikä tietääkin sitä suurempaa löylyä Hakkaraiselle ja kahta suurempaa tuomittavuutta hänen toiminnalleen, olkoonkin että hän on sitä pyytänyt asianosaisilta anteeksi sekä ryhtynyt kaikkiin korjaaviin toimenpiteisiin vastaavan estämiseksi osaltaan jatkossa. Asia ei minulle todellakaan kuulu, mutta varmaan nyt sen verran voi julkisesti hämmästellä, että mitä enemmän hän muka vielä voisi tehdä asian hyväksi?

Vahinko on jo tapahtunut (tai kaikki niistä), eikä niitä yhdistä mikään muu kuin alkoholi. Aikoina jolloin hän ei ole juonut alkoholia, ei ole edes meinannut sattua vastaavaa. "Ei olisi tullut selevinpäin mieleenkään", kuten monesti sanotaan. Hakkaraisella on varmasti takanaan sellaisiakin juhlia, ettei mitään kaduttavaa ollut, eikä meinannutkaan. Toisella kertaa taas syntyy mm. varmastikin eräs muistettavimpia eduskuntaskandaaleja, joka päätyi peittämään alleen jopa Hesarin tietovuodosta nousseen uutisoinnin. Jos joku sattui sellaista toivomaan, niin sai toivomansa, eikä tarvittu salaliittoa. 

Hmmm…ainoa todellinen kysymys lieneekin, että kauankohan tuo katuvan retuuttaminen jaksaa tällä kertaa viihdyttää? 

ilikka
Kokoomus Kuopio

Syksyllä 2006 liityin kokoomukseen ja keväällä 2023 erosin kokoomuksesta. Tässä blogissa olevat kirjoitukset ovat syntyneet noiden lähes kahden vuosikymmenen välillä.

Toivotan avartavia hetkiä tämän ajatusteni julkiseksi arkistoksi jääneen blogisivun parissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu