Murroksen aika
Moni ei haluaisi kansanedustajaksi, mutta vaatii ehdokkaalta kokemusta "normaalista työstä" eli Iltalehdet kyselevät ministerien kesätyömuistoja, likaisimmissa, vähäpalkkaisimmissa ja nykyisin eniten laittomin ehdoin raatanut voidaan palkita irtoäänillä tuloslaskennassa.
Moniko kansalainen sitten ymmärtää millaista on poliitikon arki, juhlastahan olemme saaneet esimerkkejä parinkin viikon mittaisina jälkipyykkeinä, viimeksi pikkujoulujen osalta.
Ymmärtääkö äänestäjä millainen vedenjakaja hänen hienovarainen numeronpiirtonsa on noina teräksenlujina, elämän todellisimpina sekunteina, kun hän tekee järkähtämättömän valintansa, jonka sinetöi leimatun äänestyslipukkeen katoaminen vaaliuurnan tummaan hämyyn?
Monesti äänestäjä arkailee, sulkee pois lennokkaimpia unelmiaan, henkilökohtaisia mieltymyksiään, pohtii itseään, maailmaa, arvojaan, identiteettiään sekä montaa painaa myös sukuperinteen raskas ies jopa näissäkin hommissa. Heidän osansa ei ole helppo, vaalisalaisuudella kun ei voi huijata omatuntoaan. Lannistunut katse, sisällä kasvava toivottomuus ja velton välinpitämätön kättely kertovat henkilöstä joka taustansa raskauttamana meni ja veti lihasmuistista jonkun Kekkosen aikaisen tekijän, mutta kohtasi yön tunteina virheensä, tuntien itsensä kokonaisen aikakauden viimeiseksi salarakkaaksi.
"Miten polttikaan himo sinun sydäntäsi, kun tuota kaikkea teit, kun alennuit portoista pahimmaksi "
Hesekiel 16:30
Monikin voisi miettiä liikkuvista äänestäjistä jokseenkin noin, etenkin niistä jotka liikkuivat kannattamaan joitain muita, mutta tuskin on kukaan pettynyt itseensä niin pahasti että syyttäisi äänestäjiä valinnastaan ja siten myös mahdollisuuksistaan virheisiin. Sen verran selkärankaa (tai vaiteliaisuutta) on oltava jokaisen mielestä jonnekin pyrkineellä, mutta toiseen suuntaanhan se ei toimi yhtään niin. Kansalainen saa syyttää poliitikkoja minkä jaksaa, olivat syytökset perusteltuja tai eivät, mutta valtuustoista, Eduskunnan suunnalta, ministeriaitiosta ja jopa Mäntyniemestä kannattaa olla hiljempaa jos valitsijoiden odotukset ovatkin kaistapäisiä, ristiriitaisia, laittomia sekä jokseenkin moraalisesti vielä kyseenalaisia.
On puolueita ja kannatuslukuja, joiden on katsottu vaarantavan demokratian, jopa asettavan sen kriisiin. Iltapäivälehdistä toisessa oli vakavahenkinen pohdinta onko Sauli Niinistön kannatus merkki demokratian kriisistä. Se oli sikäli metkaa venkoilua, että jotain kielteistä oli siitäkin keksittävä ja parempaan ei ylletty, on mieluisampaa minusta uskoa niin. Epämiellyttävä totuushan olisi että sitä seuraavan päivän kuha käärittiinkin sellaisen ihmisen tekstiin, joka on edennyt pääkirjoitustoimittajaksi, mutta nukkui ne tunnit kun esiteltiin demokratia hallintomuotona, jossa tärkeintä on tasapuolinen mahdollisuus osallistua, ehdokkaana tai äänestäjänä, sen sijaan että se takaisi varmuudella tietyn lopputuloksen tuosta prosessista ammatikseen raportoiville.
Äänestäjä on toista maata, hän pitää demokratian kriisinä lähinnä sitä ettei voi antaa miinusääniä jollekin, ettei siirtoäänijärjestelmää ole käytössä laajemmin, ettei suoraa demokratiaa ole käytössä vieläkään kuin Sveitsissä ja haluaisi jättää nukkuvien verran eduskuntapenkkejä tyhjäksi, muistuttamaan valitsijoita heidän järjestelmänsä uskottavuusongelmista.
Äänestäjällä onkin ratkaisuna usein jotain, mistä seuraa vain moninkertaisia uusia ongelmia, mutta tässä mielessä heistä kaikista olisi ehdokkaiksi tai laatimaan ohjelmia valitsemilleen puolueille, sillä niillä on usein vain ideoita, jotka moninkertaistavat tai jatkavat entisiä ongelmia, mutta tekevät mahdolliseksi sivuuttaa niihin puuttumisen vähään aikaan. Olihan asiasta ohjelmassa selkeä linjaus ja kausi vasta alussa/puolivälissä/sikäli loppuvaiheillaan että juuri nyt siihen on jopa hieman riskialtista puuttua.
Jos joskus on tuntunut että keskustelut kulkevat kehää, samoja asioita pyöritellään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä mikään lopulta oikeasti ratkea mihinkään, olipa vallassa kuka tahansa, niin se johtuu pitkälti tästä sokeudesta: tottumus ja rakastuminen helppoon jäsentelyyn, sen todenmukaisuudesta riippumatta, luo sen vaihtoehdottomuuden jota taas kiroilemme. Haluamme samat henkilöt ratkaisemaan aiheuttamansa ongelmat, sellaisilla keinoilla joihin olemme tottuneet luottamaan, mutta silti lopputulosten olevan jotain täysin ennennäkemätöntä.
"Tyhmyys ei ole yksilön kognitiivinen vajavaisuus, vaan puhdas joukkoilmiö", jokseenkin noin kirjoitti pappismies Dietrich Bonhoffer kun jäsenteli näitä asioita keskitysleirillä. Tuo ajatus nousee mieleen melko useinkin kun kuuntelee valitsijoita ja seuraa valittujen edesottamuksia, mutta silti jättää kaltaiseni virtuaalipohdiskelijan miettimään myös oman elämänsä valintoja.
Yksilöitä tarvittaisiin, mutta kuka heihin uskoo?
Niinpä ei myöskään uskota muutokseen.
Ratkaisu olisi helppo, mutta se on helpoista ratkaisuista varmaan ainoa joka ei vain tunnu kelpaavan, sillä heikko usko yksilön mahdollisuuksiin kumpuaa lopulta äänestäjän omasta heikosta uskosta mahdollisuuksiinsa. Tuntiessaan olevansa alisteisessa asemassa, tuskin kokee mielekkääksi äänestää henkilöä joka ei sitä ole tai ainakaan vaikuta olevan. Niinpä äänestämisen kriteeriksi muuttuu mielivaltainen sopivuus miellyttävyydessä sisältöjen sijaan ja taas lopulta äänestäjä pettyy, samoin se ehdokas joka tarjosi todellista vaihtoehtoa.
Epäonnistunut ehdokas syyttää yleensä vain itseään, äänestäjä koko järjestelmää ja tämä on kyllä nurinkurista kerrassaan.
Eipä mulla muuta.
Yhyy. Pitäiskö itkeä jossain vaiheessa?
Ilmoita asiaton viesti
Voithan senkin tehdä, ei se minua häiritse.
Ilmoita asiaton viesti
http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/?…
Mitäs on sanottavaa tähän?
”Väestön pakkosiirtäjä
17.1.2013 by Saku Timonen |
Kun tamperelainen lääkäri ja kaupunginvaltuutettu ehdotti syksyllä ilmeisen vakavissaan ihmisroskien siirtämistä kaduilta Näsijärven saareen, niin ajattelin raakuuden ja piittaamattomuuden olevan huipussaan. Väärässäpä olin. Kuopiolainen kokoomusvaikuttaja Ilkka Partanen panee Uuden Suomen blogissaan paremmaksi ja ehdottaa sosiaalitukien varassa elävien pakkosiirtoa pois kunnollisten ihmisten jaloista.
Hänen ajatuksensa voitte lukea täältä, mutta pieni varoituksen sana on paikallaan. Teksti saattaa ruveta kuvottamaan ja joka tapauksessa se herättää kummallisia mielleyhtymiä erään naapurimaan historiaan.
Tässä tiivistettynä muutamia pääkohtia Partasen näkemyksistä:
Sosiaalituilla elävä voi elää sosiaalituilla enintään puoli vuotta. Mikäli hän ei tuossa ajassa löydä työpaikkaa tai koulutusta kyseiseltä paikkakunnalta, hänen hakualueekseen nimetään koko maa, jonka jälkeen hänet sijoitetaan sinne mistä soveltuva työpaikka tai koulutus löytyy.
Jos perheen molemmat vanhemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä, voidaan siirto toteuttaa täysin sen perusteella missä on eniten asuntoja saatavilla sekä lasten iän mukainen peruskoulutus tai keskiasteen oppilaitos sellaisen matkan päässä jota määräyksissä voidaan pitää kohtuullisena opiskelun suorittamisen kannalta.
Partasen mukaan syrjäytyminen vähenisi, koska pieniin kyläyhteisöihin siirretyt syrjäytyjät olisivat paremman valvonnan sekä suorempien toimenpiteiden kohteena. Lisäksi asuntopula kalleimmissa kaupungeissa helpottuisi, kun laaja sosiaaliasujien määrä hajautettaisiin muihin kaupunkeihin ja tilalle pääsisi ihmisiä, jotka tekevät jotain hyödyllistä.
Siinähän se perimmäinen ajatus tuli julki. Syrjäytyjät pitää siirtää pois hyödyllisten ihmisten tieltä jonnekin pieniin kyläyhteisöihin, jossa heitä voidaan valvoa tehokkaammin. Tekisi mieli kysyä, että pitäisiköhän mahdollisesti harkita myös piikkilanka-aitauksia ja aseistettuja vartijoita näille pakkosiirretyille sosiaalitapauksille.
Suomen perustuslaki onneksi tyrmää tällaisen hyötyajatteluun perustuvan ihmisjätteen siivoamisen. Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Oikeastaan voisin lopettaa tähän. On kuitenkin ihan pakko ihmetellä tällaisten ajatusten yleistymistä. Itseään muita parempina yhteiskunnan tukipylväinä pitävät käyvät jatkuvasti yhä röyhkeämmiksi. He eivät anna joillekin ihmisrymille minkäänlaista ihmisarvoa, vaan pitävät heitä rasitteena. Heitä voi kohdella ihan miten tahansa, koska sosiaalietuuksia saava on hyödytön kuluerä. Millainen ihminen voi ihan vakavissaan ehdottaa jonkin väestöryhmän pakkosiirtoja?”
Ilmoita asiaton viesti
Etkö oikeasti löytänyt tuon parempaa tähän ja ilmeisesti teksti on muistissasi vain kun Timonen keksi asiasta kirjoittaa silloiseen blogiinsa? Minua hänen dramaattinen pöyristymisensä nauratti jo silloin, samoin tekstiini saamani kommentit joissa oltiin kovin tolaltaan että jonkun ajatuksen kun ymmärsi väärin, ajatteli että se on esitetty pahuuttaan ja sitten järkyttyi kuinka joku voikaan olla sellainen.
Seuraavaksi photoshopataan facebook-kuviini natsien hihanauha ja jeesustellaan että on se Kuopion Kokoomuksella järkyttävää touhua, Partanenkin siellä kampanjoi natsinauha hihassa ja ympärillä vain hymyillään!
Et silti vaivautunut linkittämään blogiani tai edes Timosen blogia, jossa hän blokkaa minut keskustelusta kun hänen vauvamainen ylireagointinsa lakipätemisineen alkoi saada juuri niin naurettavan todellisuuden osakseen kuin se ansaitseekin. Saku on hyvä vaatimaan muilta kaikenlaista, mutta hän ei noudata omiakaan sääntöjään jos meinaa tulla nolatuksi, selkeän yliherkkyytensä ja pätemisen tarpeensa johdosta. Ilmeisesti hän ei ole saanut kaipaamaansa arvostusta juristipiireissä avaralle sydämelleen ja on siitä aika koomisen närkästynyt.
Ilmoita asiaton viesti
”Tyhmyys ei ole yksilön kognitiivinen vajavaisuus, vaan puhdas joukkoilmiö”, tuon voin itsekin allekirjoittaa tekstistäsi, eräs eliittiyksilöiden joukko kun tuohon hyvin sopii ja sitä kutsutaan kokoomukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mikset vain pistänyt että ”lälläslää, ite oot ja ainaskii sata kertaa enemmän!”
Kait se on hyvä merkki, että arvostelijat sitten ovat tasoa Timonen, Elkama, jne.
Ilmoita asiaton viesti
Partanen mainitsee sanan ”demokratia” aika monta kertaa, no, sehän on oikeistolaisten tapa värittää sitä valhetta kirkkaammaksi, että kansalaisilla olisi mahdollisuuksia vaikuttaa politiikkaan taikka sen suuntaan.
Kuitenkin kansalaisten vaikutusmahdolliset tässä nykyisessä globaalikapitalismin sanelupolitiikassa on hyvin vähäiset, koska suurpääomat, pankit sekä monikansalliset yritykset sanelevat valtioiden päättäjille millaisia päätöksiä he tarvitsevat.
Ja kuten on nähtävissä, ne päätökset ovat aina tavallista kansalaista vastaan.
Yhäkin uskotellaan demokratiaksi sitä että kansalainen voi vaaleissa valita edustajan ruumiin ja hengen, mutta ei hänen ajatuksiaan eikä tekojaan.
Kun selväähän on että se ruumis joka kannattelee sitä poliitikon puhuvaa päätä, ei merkitse mitään, vaan ne politiikon ajatukset ja teot ratkaisevat.
Vain oppositiossa poliitikot puhuvat kansaa puolustavia ajatuksia, mutta hallitiksessa onkin edustajien aina painettava globaalikapitalismin puolekurin kautta kulkevaa käskyä, painaa aina sitä pääomille suotuisaa nappia.
Eli ilman muuta pitäisi olla myös miinusääniä, mahdollisuus erottaa äänestämänsä edustaja, sekä asiat pitäisi voida laitta kansanäänestykseen.
Vain silloin voitaisiin puhua oikeasta demokratiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillisesti et käytä sisältöön muuta analyysiä kuin lasket sanoja, joka sitten riittää alustukseksi omille pointeillesi.
Taputan päähän ja onnittelen kuinka hienosti sait (taas kerran?) äänesi kuuluviin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisipa keskustelutaitoisia kommentoijia, mutta älykkään elämän löytäminen avaruudesta on selkeästi todennäköisempää kuin sen löytäminen internetistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä kaikki eivät ole niin erinomaisia yleisneroja kuin sinä – tai sitten selitys on yksinkertaisempi ja jostain löytänet peilin.
Ilmoita asiaton viesti