Oikein laimeaa kevättä
Dear Kaikki jotka olette joskus edes miettineet äänestämistä, minulla olisi asiaa.
Hjallis Harkimon lähdettyä kokoomuksesta oman vaikuttajaryhmänsä pariin, hänen sanottiin olevan sooloilija ja korostettiin, kuinka "yksin oikeassa oleminen ei paljon hyödytä", vaikka hyödyttäähän se sen oikeassa olemisen verran. Onhan se vähän kummallista, että ihmiset jotka on valittu "johtajiksi" ja korostavatkin vastuutaan, uhrautuvaisuuttaan, työnsä vaativuutta, jne. jatkuvasti, perustelevat lopulta päätöksiään mm. lauseella "jotainhan oli tehtävä", "olisiko pitänyt olla tekemättä mitään", jne. varsinkin kun he tyypillisesti elävät täysin eri maailmassa, kuin missä heidän päätöstensä jäljet näkyvät.
Monikohan kansanedustaja suostuisi sellaiseen kontrollijärjestelmään, että jos he eivät osallistu valiokuntiin, istuntoihin, hyödynnä tarjolla olevia koulutusmahdollisuuksia ja tee selkeästi näkyvää jälkeä, putoaa kuukausittain saatava raha "pikkuisen nipsaisun" kerrallaan, kolmen kuukauden tarkkailujaksoilla, kunnes he ovat tarpeeksi "aktiivisia"? Saati vieläpä siten, että he enemmänkin teknisinä suoritteina viimein tarpeeksi uskottavasti tekevät parhaansa? Outoa ettei näitä koskaan viritetä niille jotka ovat kuitenkin jopa niin kokemattomia tehtävissään, että on ihan sanottukin kuinka pari vuotta eduskunnassa menee opetellessa talon tavoille. Tämäkään aloittelijastatus ei näy muuten kuin siten, ettei ensimmäisen kauden edustajalta tavata vaatia kovin suuria. Sitten siitäkin hommasta kuulemma työllistymismahdollisuudet kärsivät, niin että kyllä tarvitsee pehmikettä, "hilloa haavoihin" kuten sanotaan. Samalla muut vastaavassa tilanteessa putoavat vapaasti, ilman tietoa nelivuotisestakaan "pätkätyöstä", kuten taannoin joku sitäkin luonnehti.
Taas tuossa välillä, keskustelua ja sitäkin enemmän varsin asiallisia tunteita herättänyt sopeutumisraha (os. sopeutumiseläke) ja erilaiset palkkiovirat ovat omiaan rapauttamaan koko työllisyyspolitiikan uskottavuutta.
Olisi tietty kiva jos joku sopeutumisrahaa puolustanut kertoisi vaikka kommentteihin, että mitä sitten pitäisi ajatella korkeassa, usein julkista tunnettuuttakin tuovassa, hyvätuloisessa asemassa olevista henkilöistä, jotka eivät usko edes omiin työllistymismahdollisuuksiinsa missään muualla? Jos toiminta kansanedustajana tekee minkäänlaisia epävarmuuksia tai ministeriura viimeistään jopa esteitä toimimiselle niinkin monissa tehtävissä kuin lausunnoista ymmärsin, niin mitähän tekee yksilön mahdollisuuksille vastaava aika syrjäytymässä? Outoa ettei siinä päde sama lääke.
Ehdotankin näin tasapuolisuuden nimissä ja edustajien yleistä arvostusta näinä ankarina aikoina suojellakseni, että jos sitä eduskunnasta putoamisen valtavaa iskua pitää erikseen pehmentää, niin eikö se olisi enemmän puolueiden tehtävä pitää huolta toimijoistaan, eikä yhteiskunnan koneistolla järjestellä heille puoluetukea ja säätiöiden lukuisia vapauksia enempää mahdollisuuksia paeta kädenjälkensä (tai kädettömyytensä) kohtaamista?
On varsin merkittävää kannaltanne, että kokoomus jatkaa suurena puolueena, ensi kesän puoluekokouksen jälkeen edelleen puheenjohtajana Petteri Orpo, sillä vastaehdokasta on alustavien tietojen mukaan melko turhaa teatteria lähteä asettelemaan. Asiasta kun et päätä sinä äänestäjänä tai edes suoraan jäsenet, vaan jäsenten valitsemat edustajat yhdistyksistään ja joiden painoarvo äänestyksissä määrittyy maksaneiden jäsenten määrän mukaan sitten eri vahvuisiksi ääniksi sille alueelle käyttöön ja niilläpä mennään.
Järjestön rakenteesta johtuen myös puolueiden sisäiset jakolinjat ovat melko lukittuneita (puolueesta riippumatta ja eduskunnasta puhumattakaan), sillä klikit, koplaukset ja kuppikunnat ovat toimijoineen kuin kaapuja vaille valmis mystikkoryhmä ja vaikutuksiltaan ylivoimaisesti eteerisin muokkaaja koko järjestelmässä. Se johtuu pitkälti siitä että nämä ryhmittymät, noin vertauskuvallisesti puhuen, käyttävät Kolumbuksen aikaista karttaa navigoidakseen maailmassa joka on mennyt ja oli tietenkin, jos hädin tuskin yli puolittainen, niin ainakin monessa suhteessa vajavainen versio siitä mitä ymmärrämme nykyään. Samalla myös yhteiskunnalliset lokerikot, arvot, päämäärät ja sallivuudet ovat lähteneet liikkeelle täysin erilaisessa maailmassa kasvaneiden ajatuksista kuin heitä edeltäneillä, mutta tuon murroksen tuoma välimatka on kapeampi sen vuoksi, että yhteiskuntaan kautta aikojen tavoiteltu "luokkien" (tai sosioekonomisten taustojen, jne) sekoittuvuus on toteutunut vasta internetin tuomien mahdollisuuksien myötä.
Vaikka ymmärrämme asioiden kehityksen ja niiden lainalaisuudet aina ehtojaan myöten paremmin ja taas yhdellä sukupolvella edeltäjäänsä aiemmin kuin koskaan ennen, niin silti vaan aikansa eläneet käytännöt, oletukset, uskomukset sekä kummalliset, vinotkin lojaaliudet jollekin perinteenä arvostetulle ohjaavat politiikkaa. Nähdäkseni ne ohjaavat poliittista päätöksentekoa ja sen piirissä käytävää (ainakin) julkista keskustelua, koska ne ohjaavat myös keskustelua todella ohjailemaan pyrkiviä eli eri mediatalojen journalisteja, pääkirjoitustoimittajia etenkin. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan pidetä sinänsä edes mainittavana, muutenkaan juuri minkäänlaisena ongelmana. Miksi se toisaalta sitä olisikaan, saati voisi olla, kun sentään itse YLE tehnyt omaa riippumattomuuttaan koskevien epäilyjen keskellä montakin lähetystä juurikin vakuuttaakseen, että kaikki on kunnossa ja nothing to see here. Ehkäpä niiden suhteen tehtiin sitä laatujournalismia ja kaikki on ihan mallillaan?
Miksi julkiset tv-keskustelut sitten joistain tuntuvat olevan vanhan toistoa, tyhjää jauhamista ja jonnin joutavaa inttämistä samoista asioista kuin joskus silloin aiemminkin? Omalla kokemuksellani sanoisin, että se johtuu juuri siitä, että ne hyvin pitkälti koostuvat yhdestä tai useammasta noista elementeistä, vailla muuta sisältöä, ajoittain iskevien tuumailutaukojen ja erilaisten inserttien lisäksi. Turha siis säätää päätään kun häiriö on todellisuudessa, näin erästä tietokirjailijaa mukaillakseni.
Jos haluaa omaan elämäänsä muutosta, se pitää vaan tehdä, teko kerrallaan. Jos haluaa muutosta yhteiskuntaan, niin sehän tehdään samalla periaatteella, joskin voit tulla toimivaksi osaksi sitä joka sen myönteisen käänteen lopulta aiheuttaa. Muoto on vapaa ja vapautta tässä tavoitellaan jokainen, ellei muuten, niin ainakin vapautta päättää mitä vapauksia muilla saa olla…
Kommentit (0)