Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Omat syyni äänestää Aura Sallaa

 

Sunrise, sunset.
Sunrise, sunset. 

Swiftly flow the days...

Eurovaalivuoden 2014 alkajaisiksi tajuntani räjähti kun luin Auran ensimmäisen blogitekstin "Piilofederalistit ulos kaapeista", ajankohtainen ja tarpeellinen teksti se on myös viisi vuotta myöhemmin, vaikka monet asiat ovat järkevämmän suunnan tällä välillä saaneetkin. 

Seurasipa vaaleja tai jotain muuta, selväksi tuli joka puolella, että Euroopan unionissa jylläsivät edelleen päällekkäiset kriisit, siis sekä taloudelliset että sosiaaliset ja ilmastoasioiden etenemistä kiirehdittiin näiden rinnalla uusin tavoittein. Kaiken tämän pitkittymistä vuodesta 2008 lähtien oli pidetty kriittisesti jäsenyyteen suhtautuvien piireissä jopa merkkinä EU:n lopullisesta hajoamisesta, jollaiselta se hetken näytti myös minulle. 

Olin kuitenkin jo kertaalleen kyseenalaistanut unionin hyödyt Suomelle, sen mahdolliset tulevaisuuden merkitykset ja mahdollisuudet kehittyä edes kovin lähelle siksi mitä siitä luvattiin, joten tuon kaiken ajatteleminen uudelleen oli helpompaa kuin ehkä johonkin kertaalleen tympääntyneelle luulisi. Tympääntymisen sijaan aloinkin tempautua tähän meidät yllättäneiden mahdollisuuksien aikakauteen, jonka Euroopan unionin nykyisempi kehitys on tuonut ulottuvillemme ja kun esimerkkejä pyydetään, rohkaisen kertomalla että niihin jopa törmää varsin helposti, jos todella on valmis uskomaan myönteistäkin.   

"Ensin täytyy etsiä, jotta voisi löytää", pätee poikkeuksetta myös Euroopan unionin hyviin puoliin.  

Eurooppa ja eurooppalaisuus tulevat olemaan muidenkin jäsenmaiden kansalaisille vielä myös huomattavia identiteettikysymyksiä, joista voi muodostua ainoastaan kansallisia ratkaisuja, jotka kertovat myös jälkipolville vaiheista, joita toivottavasti jo heidän on aikansa maailmassa hankala edes kuvitella. 

Eräs odotetuimpia, pelätyimpiä ja aina kommentteja irrottavia teemoja vielä loppusuoralla onkin liittovaltion muodostaminen, jota uskotaan ajettavan ilman kansanäänestystä ja lopulta monista jo olemassa olevista malleista jokin uusi ja erikseen sortoon & riistoon turbotettu Orwellin painajainen. Epäselväksi niissä jää sen päätöksenteon kannalta, että onko kasvottomien poliisiarmeijoiden Eurooppa sitten esim. Amerikan liittovaltiomallin mukaisesti rakennettu vai meneekö kunnia tästä luomuksesta vielä samalle mantereellekin?

Ehdokas on edelleen seuraavanlaista mieltä ja mitäpäs sitä vain arvostelijoiden mieliksi vaihtamaankaan: 

"Liittovaltiokehitys tarvitsee tuekseen henkisen hyväksymisen unionin kansalaisilta. Henkisestä hyväksymisestä on kuitenkaan turha edes keskustella, ennen kuin puhutaan asioista avoimesti, suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Liittovaltio ei ole vain kummitus kaapissa, vaan todellinen mahdollisuus rakentaa yhtenäistä talouspolitiikkaa demokratian, rauhan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kasvattamiselle Euroopassa. Uskalletaan olla federalisteja ja ylpeitä siitä." 

Näinhän se on ja saman ylpeyden ja uskalluksen suon myös EU:n hajoamista tai Suomen eroamista siitä toivoville. Jostain syystä he ajattelevat edustavansa vähemmän suosittua tai jotenkin sopimatonta näkemystä, mutta miksikäs se olisi kumpaakaan? EU jakaa mielipiteitä, sen ongelmat lisäävät hyvin nopeasti kielteisyyttä jäsenmaissa. Tosin kun EU säästää joltain maailman kriisiltä tai tekee paljon asioita helpommiksi asuttamalleen 500 miljoonalle ihmisille, niin kielteiset asenteet eivät seuraavaan pariin mittaukseen voimistu. Se on tietenkin hankalampaa, kun ihminen mistä tahansa maasta noin keskimäärin innostuu vaikeammin kuin pillastuu ja siksi tämä asia muuttuu elinaikanamme melko epätodennäköisesti. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

On muuten kuvaavaa et sinunkin ehdokkaasi kotisvuilla ehdokkaan puolue on häivytetty aikalailla alakulmaan, ihan niin kuin sitä tarvitsisi hävetä.

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Maanpetturuudeltahan tuo kalliisti hankitusta itsenäisyydestä luopuminen kuullostaa. Anteeksi suorapuheisuuteni mutta joskus ruma sana on sanottava niin kuin se on.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Kannattaisin ehkä liittovaltiota kuten nuorempana, mutta tässä tilanteessa siihen väkisin pyrkiminen toisi sotia ja kurjuutta. Liittovaltio ei ole sen arvoista. Ehkä lapset tai lapsenlapset sitten elävät maailmassa, jossa tuollainen on mahdollista järkevästi. Nyt se on hulluutta. Sorry siitä.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Sepä se, mikään radikaali uudistus/uusi asia ei tule ilman sotaa.. Vaikkei sitä suoraan mainittaisi..

Toimituksen poiminnat