Ilikka ottaa kantaa Evoluutiota revoluution sijaan.

Mitenkähän meidän käy?

Nyt näyttää taloustilanne sellaiselta, että pikkuisen tulee nielaistua tyhjää sitä pohtiessa. Venäjä on ongelmissa. Eurooppa on ongelmissa. Amerikka on kiihtyvää vauhtia syöksymässä kierteellä uskomattoman syvyyden talouskriisiin. Barack Obama on varmasti älykäs mies paikallaan, mutta pätevistä taustajoukoistakaan huolimatta hän joutuu heti ensitöikseen jarrumieheksi tilanteeseen jonka laajuista ei tiettävästi ole maailma ennen kokenut.

Toisaalta, eihän mikään taantuma tai lama voi kestää ikuisesti? Jossain vaiheessa alkaa uusi elpyminen. Jos suurin osa maailmaa ajautuu täysin raiteiltaan, voi käydä jopa niin että tehdään jonkinlainen poikkeusjärjestely tilanteen vakauttamiseksi. Tosin se on viimeinen keino ja sitä ennen on mentävä pahimmasta läpi. Venäjää närästää, Kiinaa närästää. Toisaalta tässä tilanteessa on erittäin syvällinen opetus valtion ja yksityisyritysten roolista yhteiskunnassa: Yhdysvalloissa on perinteisesti luotettu siihen, ettei valtio juurikaan sorki yksityisten yritysten tekemisiä ja että markkinat korjaavat itse itsensä. Koska yritykset eivät saa valtiolta juuri mitään, valtio ei vie niiltä juuri mitään ja sama kuvio pätee kansalaisen tasolle asti.

Pohjoismaisessa mallissa taas on se erikoisuus, että valtion rooli on erittäin laaja ja sillä on perinteisesti ollut osakkuuksia infrastruktuurin ylläpidon kannalta keskeisissä yhtiöissä (Fortum, Vr, jne). Valtio toisaalta ohjasi yrityksiä toteuttamaan ajamansa politiikan vaatimuksia (kuten turvasi syrjäseutujen elinkeinoelämää tai teki perustavia uudistuksia runkoverkkoon), mutta sen oli omien intressiensä mukaista pyrkiä pitämään yhtiön toiminta voitollisena ja säädellä sitä mahdollisimman vähän. Tämä toimikin yllättävän pitkään, kunnes valtionyhtiöiden hallintoneuvostot muodostuivat museoiksi poliittisille kehäraakeille. Pääsi käymään niin, että valtio oli yhtiöille eräänlainen "hovimestari" joka tarjosi turvalliset puitteet taloudelliselle hölmöilylle, mutta ei enää vaatinut siltä yhtään mitään. Suomen Valtion ollessa osakkaana yrityksessä siis olikin Yhdysvaltalainen vapaus ja Pohjoismainen tappiontakuu. Yhtälö ei luonnollisestikaan kestänyt, mistä kuuluisin esimerkki lienee Sonera. Jos Soneran hölmöilyä ei olisi päästetty tapahtumaan, voisimme kehitellä Euroopan nopeinta ja laajinta laajakaistaverkkoa syrjäseutuja myöten. Sinne ei pörssiyhtiöt investoi ja kuten on nähty, ilmoitetaan linjojen lopettamisesta varsin tylysti ja yksipuolisesti. Kemira Growhow:n myynti johti lannoitteiden hinnan räjähdysmäiseen kasvuun ja nyt voisi odottaa sopivaa hetkeä ostaa takaisin se, minkä myyminen todettiin virheeksi, koska tällä menolla kotimainen elintarviketuotanto menettää kilpailukykyään.

Suurin omituisuus oli tapaus Fortum, jossa SDP:n sankarikaarti Tuomiojaa myöten junaili Mikael Liliuksesta sekä muista Fortumin johtajista miljonäärejä yhdessä yössä. Lieneekö Mikael muistanut tovereita pienen vaalituen muodossa vai onko ollut niin tyly ettei latiakaan ylipursuavasta kirstusta sosialidemokraattisen ilosanoman levitykseen heru?

Pörssiyhtiö Stora-Enso syntyi ylioppilas Heinäluoman ollessa valtiovarainministerin salkussa kiinni, Matti Vanhasen 1. hallituksen aikaan. Sittemmin Kemijärven tehdas suljettiinkin, koska sen tulos ei ollut riittävän hyvä pörssiyhtiön tuottavuudelle. Tuottava yksikkö se oli kuitenkin. Tosin perimmäinen syy, miksi Kemijärvi ei ollut tarpeeksi tuottava, on yksinkertaisesti siinä että se oli perustettu aikoinaan Kekkosen mahtikäskyllä turvaamaan Lapin elinkeinoelämää. Sanomattakin selvää, että silloin se ei tietenkään pärjää globaalissa kilpailukykyvertailussa eikä sitä olisi missään nimessä pitänyt liittää pörssiyhtiöön.

Nyt kun taantuma on tulossa, olisi valtiolla hyvä tilaisuus haalia halvalla takaisin omistukset yhtiöissä, jotka se on aiemmin hölmöyksissään/ahneuksissaan myynyt. Jos nimittäin valtio ryhtyy auttelemaan yksityisyrityksiä Amerikassa, siis se sama valtio jonka ei haluttu siellä aiemmin sotkeentuvan mihinkään, niin aivan varma on myös se, että vastaava kannattaa tehdä jo ennakoivasti täällä. Ja sitten sellaiset ehdot papereihin, että niitä omistuksia ei voida yhdessä tai kahdessakaan hallituskaudessa myydä, olipa vallassa kuka hyvänsä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Jammu Saloniemi

Suomen talous siitä tuskin elpyy, jos ostetaan halvalla rahalla takaisin osuudet, jotka on kalliisti myyty. Kysymyshän on vain osakekaupasta. Valtiolla on syvässä matalasuhdanteessa riittävästi muutenkin rahareikiä. On todennäköistä, että jo tänä vuonna tulee turpaan. Ensi vuonna tehdää runsaasti alijäämäinen budjetti, jota seuraava yhtä alijäämäinen budjetti v. 2010. Jos kuiville päästäisiin v. 2011, olisi se suoranainen ihme.

Hieman kummastelen yritysjohtajia, joilla ei näytä olevan muuta keinoa kuin työntekijöiden irtisanominen. Sehän ei ole kovin innovatiivinen ratkaisu. Tuntuukin siltä, että erityisesti suurten yritysten johtajilta puuttuu sellaista osaamista, jota tarvitaan, kun kvartaalit eivät enää tarjoa osakkeenomistajille voittoa. Nyt suurten yritysten kannattaisi keskittyä tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen sekä uusien innovaatioiden ja toimintakonseptien kehittämiseen. Silloin yritys olisi iskussa, kun markkinoilla on taas kysyntää.

Suomihan selviää tästäkin matalasta. Erittäin tärkeää on nyt rakentaa erilaisia turvaverkkoja työntekijöille ja yrittäjille, jotta heistä olisi osaajiksi ja yrittäjiksi laman jälkeen. Edellisen laman seurauksen on vieläkin yrittäjiä, jotka maksavat 1990-luvun alun velkoja, kun pankit tahallaan irtisanoivat lainoja. Nämä ongelmat tulee nyt välttää.

Juha Väänänen (nimimerkki)

Jammu:

Nimenomaan. Pienet yrittäjät alkavat olemaan pulassa. Ovat monet riippuvaisia kassavirrasta. Ei ole isoja kiinteistöjä etc.. turvanaan. Pienillä-ja keskisuurilla PK yrityksillä ei kohta ole muuta vaihtoehtoa kuin irtisaniominen. Kassa näyttää nollaa.
Ja tiedän tapauksia missä tilauksia on tehty, mutta vastapuolella ei ole varaa sitä enään maksaa, mutta kulut on maksettava.
Ja sitä ei kauaa ko. yritykset kestä.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Sitä, kuinka meidän käy, ei kukaan tällä maapallolla osaa tänään sanoa. Ajatelkaa, kyse on aikamoisesta tilanteesta.

Ei tässä muuta voi kukaan, kuin yrittää vaan olla hötkyilemättä ja hyvin tärkeää on se, että nyt kaikki typerät riidat ja kinastelut pois ja tilalle yhteen hiileen puhaltamista kaikilta tahoilta.

Olemme kaikki samassa veneessä niin Suomessa kuin koko maapallollakin.

Kukaan ei tiedä. Tsemppiä kaikille kuitenkin, kai sitä tästäkin joskus yli päästään, kuten monesta muustakin asiasta aikoinaan.

Juha Väänänen (nimimerkki)

Niin Eeva olet oikeassa, mutta nyt sopassa on liian minta keittäjää. Se on valitettava totuus eli koko maailma. Miten sinne saadaan yhteinen resepti on toinen asia.
Suomessa vasemmisto ja SDP eivät tilannetta ainakaan auta. Se on kumma tuo vallan himo.
Onneksi työmarkkina osapuolet ovat havahtuneet. Velkaantumaan tullaan ja pahasti, mutta muuta tietä ei ole pois, enenkuin kauppa taas alkaa käymään maailmanlaajuisesti.

Toimituksen poiminnat